Unohdetaan hypermarketit?

Ranskalaisten maanviljelijöiden kiukku ei ota laantuakseen. Jos ensin pysäytettiin lomaliikenne ja tukittiin hypermarkettien sisäänkäynnit lehmänlannalla, niin nyt seisoo sitten rekkaliikenne Espanjan ja Saksan rajalla. Tarkoituksena on estää ulkomaisten tuotteiden saapuminen Ranskaan, sillä niiden katsotaan polkevan hintoja. (Eikä tässä tosiaan ole kyse pelkistä halvoista hinnoista: se, mitä maksetaan tuottajille ei ole missään suhteessa siihen, mitä kuluttaja tuotteesta maksaa. Joku siis vetää välistä, ja paljon.)

Seuraavaksi pitäisi varmaan pysäyttää lentoliikenne. Olen viime vuosina itsekin ihmetellyt, miksi hypermarkettien sipulit ovat yksinomaan Uudesta-Seelannista. Ikään kuin Ranskassa, sipulipiirakkojen ja sipulikeittojen luvatussa maassa, ei sipuli kasvaisi ollenkaan.

No, sipuliostokset on tehtävä torilla. Ja marketissa kannattaa muutenkin katsoa, kuinka monen tuhannen kilometrin päästä meidän jokapäiväinen ruokamme oikein tulee. Esimerkiksi Ranskan ja Uuden-Seelannin välillä on 13 340 kilometriä. Lihan kohdalla taas pitää olla tarkkana, onko karja syntynyt, kasvanut ja  teurastettu Ranskassa, vai onko sitä kuskailtu sinne tänne ympäri Eurooppaa tai kauemmas matkan varrella.

Tai sitten on vaan jätettävä super- ja hypermarketit kokonaan pois kauppamatkan varrelta. Erinomainen vaihtoehto, itse asiassa.

Ranskaa päivästä päivään: Uusi-Seelanti – la Nouvelle-Zélande (lausutaan ”nuvel-želand”)

Uuden vuoden alkajaisiksi

Poiteau-Charente

Joulu on vietetty ja vuosi vaihtunut, joten on taas aika alkaa päivittää blogia. Ensin ajattelin näyttää kuvan lounaisranskalaisesta taivaasta vuoden ensimmäisenä arkipäivänä. Koneet olivat nimittäin taivaalla heti aamusta, nokka kohti aurinkoa, ja vetivät paksuja kilometrien pituisia vanoja koko taivaan täyteen. Varhain iltapäivällä aurinko oli jo peitetty. Mutta jääköön ne kuvat toiseen hetkeen. Tilaisuuksia tulee – valitettavasti – kyllä.

Sitä vastoin näytän jotakin, mikä tekee Ranskasta Ranskan. Nimittäin viikottainen tori. Runsas, kaunis, iloinen, laadukas ja värikäs lauantaitori. Tai voi se olla sunnuntaitorikin, tai maanantaitori, miten missäkin kylässä tai kaupungissa on parhaaksi katsottu. Nyt tarjolla on erityisesti juureksia, kurpitsoita, kukkakaaleja, salaatteja sekä sitrushedelmiä. Kauden kalaa. Lihaa eri muodoissaan, grillikanoja, juustoja, leivonnaisia, viiniä, omenamehua.

Viime vuonna tuli kirjoitettua 307 postausta. Ei siis aivan joka päivä, mutta melkein kumminkin. Suosituimmiksi nousivat koiramainen kenkäharja, rauhankyyhky, puoliverhot ikkunassa, kaupunkipyöräilijä ja vesiaihe. Suurin osa vierailijoista on Suomesta, Ranska ja Saksa tulevat perässä hyvinä kakkosina. Kiitokset siis teille kaikille!

Blogi jatkaa tänä vuonna entiseen malliin, mutta ei ehkä ihan yhtä aktiivisesti. Toisinaan postauksia tulee joka päivä, toisinaan tulee taukoja. Mitään sen kummempia lupauksia en tee, niille käy yhtä köpelösti kuin joulukalenterille… Eli jatkan vain ranskalaisen arjen katselemista. Silmät ja mieli avoinna.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Ranskaa päivästä päivään: hyvää uutta vuotta – Bonne Année (lausutaan ”bonanee”)

Miten juusto leikataan?

No vaikka tällaisella isolla leikkurilla. Toinen kysymys on, miten juusto tilataan? Pyydetään pala ja myyjä näyttää että tämänkö kokoinen, vaiko vähän enemmän vai vähän vähemmän. Siitä sitten sovitaan, että minkä verran on sopivasti.

Ranskaa päivästä päivään: juusto – le fromage (lausutaan /fʀɔmaʒ/)

Sienikausi on alkanut

Tatteja ja kanttarelleja myynnissä torilla. Tällä kertaa molemmat ovat Ranskasta, kun aikaisempina vuosina etenkin kanttarellit ovat usein olleet kotoisin Venäjältä. Olisiko maailmanpoliittinen tilanne vaikuttanut toritarjoamuksiinkin? ”Te saatte kanttarelleja heti, kun me saadaan se Mistraali!”. Kumpaakaan kauppaahan ei muuten ole peruutettu kokonaan, vaan pistetty jäähylle, vaikka uutista voisikin saada toisenlaisen kuvan. (No hyvä on, eivät ne mitään kanttarelleista puhuneet…)

Ranskaa päivästä päivään: kanttarelli – une girolle (lausutaan  /ʒiʀɔl/)

Loppukesän toriantimia

Torilla mennään kausivihannesten mukaan. Elokuun lopulla tarjolla on esimerkiksi valkosipulia, parsakaalia, fenkolia, raparperiä, porkkanoita, erilaisia salaatteja, purjoa ja perunoita. Ja retiisejä. Huomaatko, missä?

Ranskaa päivästä päivään: vihannes – un légume (lausutaan ”legym” eli [legym])

Valkosipulia

Nyt sitä olisi saatavilla, tuoretta liilaa valkosipulia, ail rosé!

Ranskaa päivästä päivään: valkosipuli – ail (lausutaan ”aj”)

Salaatinkeriä

Komeita ovat, salaatit. (Ja hinnaltaan sen noin 60 senttiä kappale, sitä rouva taitaa tarkistaa.)

Ranskaa päivästä päivään: salaatti – une salade (lausutaan ”salad”)

Tuoretta ranskanpullaa

Briossia, patonkia, leipää, viennoiserieta… Torilta saa myös tuoreet leipomotuotteet, hymyn kera. Kukapa ei niitä muoviinpakattuja näihin vaihtaisi?

Ranskaa päivästä päivään: leipomo – boulangerie (lausutaan ”bulanʒri” eli [bulɑ̃ʒri])

Ellun kana- ja kukkatori

Aina eiliseen päivään saakka Pariisin kuuluisin kukkatori tunnettiin nimellä Le marché aux fleurs et aux oiseaux Cité eli Citén saaren kukka- ja lintutori. Mutta nyt kaikki on toisin, sillä Normandian maihinnousun 70. vuosipäivän huumassa se on nimetty uudelleen kukkien (ja iltauutisten mukaan myös Ranskan) ystävänä tunnetun Britannian kuningattaren mukaan Marché aux fleurs Reine-Elizabeth-II. Ellu-rouva kävi itse paljastamassa uuden kyltin yhdessä François’n ja Pariisin pormestarittaren kanssa.

Mikään muu ei muutu, kuten ei ole juurikaan muuttunut sitten kukkatorin avajaisten vuonna 1808. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos satut pitämään kukista (ja niistä linnuista). Lähin metroasema on Cité, ja kartat ja aukioloajat löytyvät täältä.

Ranskaa päivästä päivään: kukkatori – marché aux fleurs (lausutaan ”marše-o-flör”)

Purjokärryt

Jälleen ranskalaista ostoskärryeleganssia. Tällä kertaa sävynä vaaleansininen ja teemana purjot.

Ranskaa päivästä päivään: purjo – un poireau (lausutaan ”puaroo”, sekä yksikössä että monikossa, eli [pwaro])

Ei geenimuuntelulle

Sarthe, Pays-de-la-Loire

Ranskalaiset ovat vahvasti geenimuuntelua vastaan, ja tällä viikolla geenimuunnellulle maissille ja Monsantolle sanottiin EI myös oikeusoppineiden suulla. Hienoa! Résistance !!

Mielipide tulee selväksi myös torilla. Tällä kertaa tarjolla on vuohenjuustoa (fromage de chèvre), jonka (pien)tuottajat lupaavat olevan täysin vapaa geenimuuntelusta (sans ogm). Jonot kertovat sen suosiosta.

Ranskaa päivästä päivään: gmo eli geenimuunneltu organismi – ogm eli un organisme génétiquement modifié (lausutaan ”[o] [ʒe] [em])

Tasku- ja hämähäkkirapuja

Näistä ne pariisilaisetkin haaveilee: taskurapuja (vasemmalla) ja hämähäkkirapuja (oikealla) toripöydällä. Joka päivä.

Bretagnessa ne ovat kuin ovatkin jollei jokapäiväistä ruokaa, niin ainakin jokapäiväinen saalis. Wikipediakin tietää kertoa, että  hämähäkkirapuja kalastetaan vuosittain 5 000–7 000 tonnia, ja nimenomaan pääasiassa Ranskassa. Herkkua, ei siitä mihinkään pääse!

Ranskaa päivästä päivään: hämähäkkirapu – araignée (de mer) (lausutaan ”areñe” eli [areɲe])

Juustomaakarin rapunisut

Länsiranskalaisen Poiteaun alueen makea erikoisuus on tourteau fromager eli juustomaakarin taskurapu. Musta ja rapea kuori kätkee sisälleen vuohenjuustolle vivahtavan pullan. Ja kun leivonnaisen vie merenrantaan, niin kyllä, se muistuttaa kovasti taskurapua!

Rapunisuja on erikokoisia – ja eri hintaisia. Nämä 5 euron leivonnaiset olivat aika kookkaita, naapurissa olisi saanut puoleen hintaan. Mutta hyviä nämä olivat, ja säilyivät pitkään. Loput lämmitettiin paahtimessa, jolloin tuorevuohenjuuston maku nousi hienosti esiin.

Ranskaa päivästä päivään: taskurapu – tourteau (”turtoo” eli /tuʁ.to/; klikkaa linkkiä kuunnellaksesi ääntämyksen)