Unescon maailmanperintökohde

Ranskalaisten lempimonumentit

ma310814amboiseRanskan televisiossa on toistaiseksi valittu ranskalaisten lempikyliä ja -koteja, ja nyt on monumenttien vuoro.

Valinta on luonnollisesti kiperä: Versaillesin linna, roomalaissilta Le Pont du Gard, Paavien palatsi Avignonissa, Carcassonnen linnoitus, Carnacin menhirit, Chambordin linna, Amiensin katedraali, Le Mont Saint-Michelin luostarisaari, Nîmesin roomalaisareena, Sacré Coeurin basilika Pariisissa, Limogesin rautatieasema, La Rochellen satama… Kuvassa oleva Amboisen linna ei päässyt edes jatkoon!

Alkuerät eri alueiden (région) ranskalaisten lempimonumenteista (Le Monument préféré de français) näytetään kakkoskanavalla klo 17, minkä jälkeen on suuren finaalin vuoro. Mitä sinä veikkaisit voittajaksi? Tai mitä itse ehdottaisit?

Jos et ole nähnyt kaikkia osia, klikkaa tänne, missä kukin tunnin pituinen on nähtävissä. Sarja jatkuu viikonlopputauon jälkeen heti maanantaina, jolloin on Bretagnen vuoro.

Ranskaa päivästä päivään: lemppari – préféré (lausutaan ”preferee” eli  /pʀefeʀe/)

Tähtilinnoittaja

ma230614vaubanTämä herra on nimeltään Vauban, ja hänen nimeensä olet saattanut törmätä vieraillessasi tähden muotoisissa sotilaslinnoituksissa. Herra Sèbastien Le Prestre de Vauban (1633–1707) kun suunnitteli erilaisia linnoituksia sekä linnoitettuja kaupunkeja ja loi Ranskan rajoille nk. rautavyön, ceinture de fer. Samaa Vaubanin tekniikkaa on käytetty ulkomaillakin, kuten Helsingin edustalla olevassa Suomenlinnassa.

Insinööri- ja arkkitehtitaitojensa vuoksi Aurinkokuningas Ludvig XIV antoi Vaubanille markiisin arvon, ja Unesco lisäsi Vaubanin linnoituksen maailmanperintöluetteloonsa vuonna 2008.

Vauban oli myös aikaansa edellä sikäli, että hän suunnitteli tasaveromallia, jossa veroprosentti olisi kymmenen. Idea ei tosin ottanut tuulta purjeisiinsa tuolloinkaan.

Ranskaa päivästä päivään: linnoitus une fortification (lausutaan ”fortifikasion eli  [fɔrtifikasjɔ̃])

Mont Saint-Michel kaukaisuudessa

ma180314montsaintmichelSiellä se on, yksi Ranskan tunnetuimmista ja rakastetuimmista nähtävyyksistä. Mont Saint-Michelin luostarisaari, toisinaan veden, toisinaan juoksuhiekan ja mudan ympäröimänä. Seesteisimmillään tällä tavoin kaukaa katsottuna.

Jos et kaipaa turistihulabaloota (etkä halua maksaa kallista 12 euron pysäköintimaksua) mutta haluat kokea saaren paikan päällä, suuntaa Mont Saint-Michelille iltaseitsemän jälkeen. Silloin luostari on toki kiinni, mutta tunnelma on hieno, samoin ympärillä avautuvat maisemat.

Ranskaa päivästä päivään: luostari – l’abbaye (lausutaan ”labei” eli [abei])

Carnacin kivirivit

ma010314alignementsTuhansia vuosia vanhoja pystykiviä eli menhirejä eli megaliittejä on toki eri puolilla maapalloa, mutta kaikkein tihein verkosto löytyy Carnacista eteläisestä Bretagnesta. Suorissa riveissä olevia pystykiviä on yli kolmetuhatta, ja ikää niillä on enemmän kuin Brittien Stonehengellä tai Egyptin pyramideillä. Ranskaksi ne tunnetaan nimellä les alignements de Carnac.

Pieni Suomi-yhteyskin löytyy (vaikka muuten  nämä Unescon maailmanperintölistallekin kuuluvat kivirivit ovatkin jääneet meillä hämmästyttävän tuntemattomiksi): Mika Waltari sijoitti nimittäin pienoisromaaninsa Fine van Brooklyn juuri näihin maisemiin!

Ranskaa päivästä päivään: pystykivi – le menhir [mεnir] (sana tulee bretonin kielestä: men tarkoittaa kiveä ja hir pitkää)

Pont du Gard talviasussa

ma060113pontdugardRoomalaisten pari tuhatta vuotta sitten rakentama akveduktisilta, le pont du Gard, on eteläisen Ranskan tärkein nähtävyys. Sen varjoon jäävät niin Avignonin Paavien palatsit kuin Arlesin ja Nîmesin amfiteatteritkin. Joitakin vuosia sitten alueelle oli vapaa pääsy, ja vain pysäköinnistä ja museovierailuista täytyi erikseen maksaa. Mutta nyt asia on käännetty päälaelleen, ja pysäköintimaksuun sisältyy museovierailut ja kaikki.

Oli kuinka hyvänsä, paikan päälle kannattaa mennä. Silta hämmästyttää koollaan ja kauneudellaan, molemmista välittyy valokuvissa vain aavistus. Milloinko mennä? Milloin vain. Näin talvisaikaan valo on tosin kauneimmillaan.

Ranskaa päivästä päivään: silta – le pont

Surman suuhun

ma171113yksityiskohtaLaitettakoon toinenkin yksityiskohta Moissacin luostarista, sillä yksityiskohtia tuossa luostarissa riittää. Vaikuttavimmat ovat tietenkin syntejä, helvetin kauhuja ja kaikkea muuta pelottavaa kuvaavat reliefit. Tässä ollaan menossa hirviön kitaan, ja sitten se ahmatti jo popsiikin miespolon suuhunsa.

Moissacin luostarille kannattaakin varata aikaa. Se on ollut monien muiden romaanisen ajan ranskalaiskirkkojen ja -kappelien esikuvana, joten sikälikin se on kaikkien kirkko- ja keskiaikaintoilijoiden vierailulistalla.

Pikkuhuuto, osa 2

ma161113huutoNäitä erilaisia ”Huuto-muunnelmia”* löytyy sieltä täältä keskiaikaisten rakennusten seinistä. Edellinen oli Saint-Rémystä Provencesta ja tämäkertainen Moissacin luostarista Midi-Pyrénéesin alueelta Lounais-Ranskasta. Löytääkseen sen on mentävä pääsisäänkäynnin eteen ja nostettava katseensa ylös katonrajaan.

Moissacin luostari kuuluu muuten Unescon maailmanperintöluetteloon osana Ranskan puoleista Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä. Ja kaunis ja vierailun arvoinen luostari se toki onkin.

*Laitettakoon nyt lainausmerkkeihin kaikkien viimeaikaisten plagiointikohujen (todellisten ja kaukaa haettujen) vuoksi… Ei, tämä ei ole kopio Munchin Huudosta, eikä Munchin Huuto taatusti kopio tästä… Ihminen nyt vaan sattuu näyttämään tuolta ollessaan kertakaikkisen kauhistunut, vaikka sitten helvetin kauhuja kuvitellessaan, joita tämä äänetön huuto kuvannee.