Palkittu ranskalainen nykysäveltäjä Pierre Boulez kuoli tänään Baden-Badenissa 90 vuoden ikäisenä. Yllä pieni esimerkki hänen avantgardistisesta musiikistaan, lisää löytyy mm. Le Monden laajan artikkelin lomasta.
Ranskaa päivästä päivään: säveltäjä – un compositeur, une compositrice (lausutaan /kɔ̃pozitœʀ, tʀis/)
Kuninkaantorttuja syötiin monessa ranskalaiskodissa eilen hiukan haikeissa tunnelmissa. Samana päivänä kun oli kerrottu 60- ja 70-lukujen rakastetun popparin, Michel Delpechin kuolemasta. Uutiset alkoivat suruviestillä, ihmiset lauloivat Depelchin suosituimpia lauluja ja muistelivat menneitä. Delpech’hän oli vielä suhteellisen nuori mies, 69-vuotias, mutta kurkkusyöpä koitui lopulta hänen kohtalokseen.
Tässä siis pieni näyte ranskalaisesta flirtistä rauhan ja rakkauden vuosilta. Minihameet ovat superminejä, mutta muuten tunnelma on aika ihanan viaton! Jos yllä oleva laulu ei ole tuttu, tämä sen sijaan saattaa olla, tulee aina välillä radiosta.
Ranskaa päivästä päivään: flirtti – un flirt (lausutaan ”flört”, kuuntele täällä)
Näinä aikoina, jolloin täydellinen ulkonäkö on noussut puolijumalan asemaan, tekee hyvää palata kolmekymmenluvulle. Silloin ainakin tämän chansonin sanojen mukaan sen kaikkein rakkaimman ulkonäöllä ei ole niinkään väliä, sillä silloin kun tykkää niin tykkää vaan. Ei haittaa, vaikka kulta olisi vähän reppana, ruma, vääräsäärinen ja lisäksi mykkä – kun joku saa sukat pyörimään jalassa, niin ulkoisilla seikoilla ei ole minkäänmoista merkitystä.
Tai kuten bretagnelainen laulaja ja näyttelijä Fréhel (1891–1951) sen sanoo:
C’est un fait : tel qu’il est
Il me plaît
(vapaasti suomentaen: niin se vaan on, että sellaisena kuin hän on, minä hänestä tykkään)
Laulun sanat löytyvät ranskaksi täältä, ja jonkinlainen englanninnos täältä.
Ranskaa päivästä päivään: miellyttää – plaire (lausutaan ”pler” eli /plɛʀ/; kuuntele täällä)
Tänään mennään laululla. Eikä millä tahansa laululla, vaan Charles Trenet’n auringonpimennyslaululla. Sen avulla päästään tunnelmaan, oli taivas pilvessä tai ei. Le soleil a rendez-vous avec la lune….. Auringolla on treffit kuun kanssa… Sanat löytyvät täältä myös englanniksi käännettynä.
Parhaat paikat – pilvien suhteen – osittaisen auringonpimennyksen katselemiseen näyttäisivät olevan maan itäisissä osissa, Alsacessa, Lorrainessa ja siellä suunnalla. Muualla maassa pilviverho näyttää olevan tiivis ja joillain alueilla jopa sataa.
Ranskaa päivästä päivään: auringonpimennys – éclipse solaire (lausutaan ”eklips soler”)
Etsin Sèten hautausmaalta ranskalaislaulaja Georges Brassensin hautaa, mutta löysinkin Jean Panariellon. Ei hän tunnettu ole, mutta siellä hän oli, kuvassa, merimiesasuun sonnustautuneena. Kuollut vain 22-vuotiaana. Mikä lienee hänen tarinansa ollut?
Brassensin tarinan voimme puolestaan lukea vaikka täältä. Ja jos ei välitä lukea, voi aina kuunnella. Hänen laulujaan, sanoituksiaan, hurmaavasti surahtelevaa r-kirjaintaan…
Ranskaa päivästä päivään: hauta – la tombe
Joulukonsertteihin voi törmätä tähän aikaan vuodesta melkein missä vaan. Esittäjätkin vaihtelevat – pahviukon seurana tällä kertaa musisoivat jääkarhut. Mutta mitä he lauloivat? Jotain ranskalaista, se on varmaa. Petit Papa Noël? Entre le boeuf et l’âne gris? Il est né le Divin Enfant? Siinä kai ainakin ne tärkeimmät!
Joku siihen lelukaupan eteen aina pysähtyy ja alkaa pyörittää pikkuruista kampea, joka saa mekanismin liikkeelle. Ja pian täyttyy katu sävelistä. Sellaisista, kuten La Foule, Valse d’Amelie tai Pont d’Avignon – ovathan nämä soittorasiat, boîtes à musique, ranskalaisia! Entä mikä on kuvassa ensimmäisenä vasemmalla oleva laulu, Y’a d’la joie? Sen voit kuunnella täällä.
Ranska päivästä päivään 