kesä

Tuttisuu ja unilelu

tuttisuuOlisin tietenkin halunnut rajata kuvan toisin. Poika oli suloinen kuin mikä, mutta onko minulla oikeutta laittaa hänen kuvaansa nettiin? Kysymättä lupaa? Kas siinä dilemma. Joten päädyn rajaamaan kuvan niin, ettei häntä tunnista.

Sillä pääasia tässä on itse asiassa tutti sekä tuo pieni pitkäraajainen ja -korvainen unilelu, jotka molemmat ovat hyvin tyypillisiä ranskalaisia asioita. Katsopa ympärillesi: kyllä, pienet ja vähän isommatkin lapset kantavat sinistä unipupua kädessään, eikä tuttikaan ole vain vauvojen juttu.

Ranskaa päivästä päivään: unilelu – un doudou (lausutaan ”dudu”)

Unohdetaan hypermarketit?

vihanneksetRanskalaisten maanviljelijöiden kiukku ei ota laantuakseen. Jos ensin pysäytettiin lomaliikenne ja tukittiin hypermarkettien sisäänkäynnit lehmänlannalla, niin nyt seisoo sitten rekkaliikenne Espanjan ja Saksan rajalla. Tarkoituksena on estää ulkomaisten tuotteiden saapuminen Ranskaan, sillä niiden katsotaan polkevan hintoja. (Eikä tässä tosiaan ole kyse pelkistä halvoista hinnoista: se, mitä maksetaan tuottajille ei ole missään suhteessa siihen, mitä kuluttaja tuotteesta maksaa. Joku siis vetää välistä, ja paljon.)

Seuraavaksi pitäisi varmaan pysäyttää lentoliikenne. Olen viime vuosina itsekin ihmetellyt, miksi hypermarkettien sipulit ovat yksinomaan Uudesta-Seelannista. Ikään kuin Ranskassa, sipulipiirakkojen ja sipulikeittojen luvatussa maassa, ei sipuli kasvaisi ollenkaan.

No, sipuliostokset on tehtävä torilla. Ja marketissa kannattaa muutenkin katsoa, kuinka monen tuhannen kilometrin päästä meidän jokapäiväinen ruokamme oikein tulee. Esimerkiksi Ranskan ja Uuden-Seelannin välillä on 13 340 kilometriä. Lihan kohdalla taas pitää olla tarkkana, onko karja syntynyt, kasvanut ja  teurastettu Ranskassa, vai onko sitä kuskailtu sinne tänne ympäri Eurooppaa tai kauemmas matkan varrella.

Tai sitten on vaan jätettävä super- ja hypermarketit kokonaan pois kauppamatkan varrelta. Erinomainen vaihtoehto, itse asiassa.

Ranskaa päivästä päivään: Uusi-Seelanti – la Nouvelle-Zélande (lausutaan ”nuvel-želand”)

Ranskan ympäriajon säännöt (yleisölle)

tour_saannotRanskan ympäriajossa on säännöt. Yhdet pyöräilijöille, toiset yleisölle. Jälkimmäisissä todetaan, esim. lehden sivuilla, että pyöräilijöiden rinnalla ei saa juosta (mitä tosin näkee joka vuosi), eikä pyöräilijöihin koskea, sekä upouutena sääntönä, että pyöräilijöiden kanssa ei saa ottaa selfietä.

Ääneen lausumattomia sääntöjä on myös, että koirien ei saa antaa juosta vapaana kilpailuväylällä, että pyöräilijöitä ei saa lyödä eikä heidän päälleen saa heittää virtsaa. Kutakin näistä säännöistä on tosin rikottu, viimeiset kaksi ovat tältä vuodelta. Pyöräilijöiden kohdalla ykkössääntönä on, että ei saa doupata. Sitä kuitenkin tänäkin vuonna epäillään, ääneenkin.

Ranskaa päivästä päivään: sääntö – un règlement (lausutaan ”reglömo” eli /ʀɛgləmɑ̃/, kuuntele täällä)

Maamiesten kapina

mtstmichel_traktori

Traktori ja Mont Saint-Michel, Normandia

Tänä kesänä ranskalaiset maanviljelijät ovat olleet vihaisia. Se on tarkoittanut lantakasoja ja palavia rengasröykkiöitä hypermarkettien edustalla, niin ikään hypermarkettien rikottuja ikkunoita ja tuhottuja ostoskärrykatoksia, sekä traktoriletkoja pääväylillä ja liikenteen solmukohdissa.

Tänään maamiehet ovat tempaisseet ranskalaisen turismin pyhäkössä, Mont Saint-Michelin saarelle johtavalla tiellä, estäen autojen ja turistibussien kulun (no, turistit pääsivät kyllä luostarisaarelle pienen ylimääräisen kävelylenkin jälkeen). Samaan aikaan traktorimielenosoituksia järjestettiin mm. Caenissa, Lisieux’ssä ja Quimperissä. Tilanne alkaa olla niin paha, että puhutaan jo maatalouskriisistä, johon jopa presidentti on joutunut ottamaan kantaa. (Lisäys myöhemmin: letkamielenosoituksia järjestettin muissakin turistikohteissa, kuten Lascaux’ssa ja Noirmoutierin sillalla + lukuisissa muissa kohteissa)

Miksi farmarit sitten ovat niin vihaisia? He syyttävät (mm.) hypermarketteja maidon ja lihan hintojen polkemisesta, mikä tekee tuottajaportaan elämän viheliäiseksi. Joka kymmenes karjatila on lähes vararikon partaalla. Ei ole varaa investointeihin, ei mihinkään. Ja kuten tunnettua, ranskalainen ei jää vain nettiin nurisemaan, vaan nousee barrikadeille tai lähtee viemään viestiä traktoreilla päättäjille. Matelemalla etanavauhtia moottoriteillä ja laittamalla kapuloita yhteiskunnan rattaisiin.

Ranskaa päivästä päivään: viha, suuttumus –  colère (lausutaan ”koler” eli [kɔlεr], kuuntele täällä)

Makkarakoira lomalla

ovikoiraRanskalaisissa taloissa vetää, ja sitä varten on olemassa erilaisia pitkulaisia tyynyjä, jotka asetetaan oven eteen. Yksi suosituimmista malleista  – tavallisten makkaroitten ohella – on pitkulainen koira. Mutta nyt se on lomalla. Paikoillaan kyllä, mutta tarpeeton.

Makkaratyynyn, tavallisen tai personoidun, voi toki tehdä myös itse. Täältä löytyy neuvoja ranskaksi ja täältä videoituna, niin ikään ranskaksi.

Ranskaa päivästä päivään: oven eteen asetettava makkaratyyny – un boudin de porte (lausutaan ”budän-dö-port”)

Heinäkuun neljästoista

ilotulituksetRanskassa ei juhlita tänään itsenäisyyttä, vaan vallankumousta. Heinäkuun neljäntenätoista 1789 pariisilaiset valtasivat Bastiljin vankilan, ja siitä alkoi uusi vaihe sekä Ranskan että maailman historiassa:  kuningas mestattiin (1793) ja alkoi tasavallan aika.

Joten tänään on sitten vapaapäivä kaikille. Televisiosta voi seurata Pariisin sotilasmarssia, jollei paikan päälle pääse, ja muuten juhlitaan katutanssiaisten ja ilotulitusten muodossa. Ellei sitten juhlittu jo eilen. Pikkukaupungeissa ilotulitukset järjestetään nimittäin päivää ennen, isommissa varsinaisena juhlapäivänä.

Entä keitä Bastiljin vankilassa oli tuona kohtalokkaana päivänä? Neljä väärentäjää, kaksi mielipuolta ja yksi aristokraatti. Toinen hulluista oli irlantilainen, joka uskoi olevansa Jeesus, Julius Caesar tai Ludvig IX Pyhä, aristokraatin taas olivat lähettäneet vankilaan sukulaiset ja syyttäneet tätä sukurutsasta. Oliko näin todella tapahtunut vai oliko kyse perintörahoista, jää arvoitukseksi. Yhden vangeista sanotaan kieltäytyneen lähtemästä ennen kuin olisi saanut syötyä fasaani-illallisensa loppuun. Vankilan avaimen sai markiisi ja kenraali Lafayette, joka puolestaan antoi sen lahjana Yhdysvaltain presidentti George Washingtonille. Näitä pikku anekdootteja oli kerännyt päivän kunniaksi brittiläinen Express.

Ranskaa päivästä päivään: ilotulitus – le feu d’artifice (lausutaan ”fö dartifis”, kuuntele täällä)