Ranskalaisilla on tänään vaikea valinta, kaikkiaan yhdestätoista presidenttikandidaatista kaksi valitaan toiselle kierrokselle – ellei sitten joku räjäytä pottia ja tule valituksi heti ensimmäisellä kerralla.
Vaalit ovat monella tapaa historialliset. Kahta pääehdokkaista epäillään julkisten rahojen väärinkäytöstä (Fillon, Le Pen). Yksi ehdokkaista, median suosikkipoika Macron, on entinen Rothschild-pankkiiri. Neljäs pääehdokas, Mélenchon, on karismaattinen ja sanavalmis, mutta vastustaa kapitalismia, pankkivaltaa ja tehotuotantoa. Jopa kaukana Suomessa iskee media varmuuden vuoksi takaisin, ja nostaa otsikoihin sanoja kuten katastrofi, kauhukatastrofi, epävarmat ajat, poliittinen sekasorto, jne. New Yorkissa (kas, kas) on pommiuhka konsulaatissa. Isis on jo iskenytkin, Venäjästä kukaan ei enää muista sanoa mitään.
On merkillepantavaa, että ainakin Suomessa Ranskan presidentinvaaleja katsotaan vain talouden ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Minne unohtuivat ihmiset? Vihaiset maanviljelijät? Hyvinvointivaltio? Luonto ja sen suojelu? Ei, nyt puhutaan rahasta. Ettei pankeille, rahantekijöille ja taloudelle vain kuinkaan kävisi.
Jännitys tiivistyy, paljon näyttää olevan pelissä.
Ranska päivästä päivään 
Oletan, että Ranska on suomalaisille melko tuntematon, ja suomalaiset ovat jokseenkin uutiskatveessa. He osaavat näköjään enää vain englantia ja media kopioi uutisia englanninkielisistä lähteistä. Epäilen, että rahatalouden lisäksi vain joidenkin teollisuuskaupunkien esikaupunkien ongelmat ja mellakat pääsevät siellä uutisiin asti, maanviljelijät vain jos ja kun he järjestävät mielenosoituksen. Toki tunnetaan punaviini ja sampanja, mutta tuskin sitä että Ranskasta on n.55 % maatalousmaata ja n. 30% metsää. Suuri osa asukkaista on luonnosta ja maasta tai merestä elantonsa saavia. Luonnonsuojelu ei kai ole suomalaisille läheinen asia, vaikka Itämeri(kin) sitä kovasti kaipaa. Minulle Ranska on läheisempi, koska kotini on Reinin rannalla Elsassin (Alsacen) naapurissa, ja sekä printtimedia että TV-kanavat kertovat paljon rajanaapurista erityisesti TV-kanava ARTE.
Näin se valitettavasti taitaa olla, Katriina. Minkä lisäksi suomalaismedia nojaa järkyttävän voimakkaasti angloamerikkalaiseen tietoon (tai ”tietoon”): paitsi, että suuri osa artikkeleista on suoraan tai lyhennettynä lainattu britti- ja amerikkalaismedioista, on haluttu katsantokanta samansuuntainen. Se tuskin on sattumaa. Erityisesti Hesari ja toisaalta Yle ohjelmavalinnoillaan ovat tehneet ahkerasti töitä amerikkalaistaakseen Suomen. Valitettavasti ne ovat siinä onnistuneet.
Tänään tuskin luetaan kauhuotsikoita siitä, että toinen Ranskan ehdokkaista on pankkimafian lähetti. Se, että kansa voi huonosti ja yksi prosentti rikastuu entisestään ei liikuta mediamafiaa pätkääkään. Ikävä kyllä myös Suomessa. Ei näytä ruusuiselta Ranskan tulevaisuus. (Le Penin voittoon en usko, enkä kyllä haluakaan uskoa, se tästä vielä puuttuisi…)
Arte on erinomainen kanava, onneksi sellaisia vielä on olemassa!