Oletko ruokapöytää vailla? Nyt olisi kuulkaa tarjolla Ludvig XV:n tyylinen ovaali pöytä hintaan 79 euroa. Tuolit sitten siihen päälle.
Niille, joille nämä Ranskan kuninkaiden nimet tai niiden lyhenteet eivät heti tuo mieleen kyseistä aikakautta, niin kerrottakoon, että style LXV viittaa rokokootyyliin.
Ranskaa päivästä päivään: Ludvig XV – Louis XV eli Louis Quinze (lausutaan ”lui kääns” eli /kɛ̃z/)
Parkkihallin karua estetiikkaa. Autot tuonne, kävelijät samoin, paitsi hätätapauksessa ylös portaita pitkin. Sanoma taisi tulla selväksi, vaikka sanat sortie (uloskäynti) ja pieton (jalankulkija) eivät olisikaan tuttuja.
Ranskaa päivästä päivään: uloskäynti – la sortie (lausutaan ”sorti” eli /sɔʀti/)
…on ihan samanlainen kuin suomalainen, vain kieli on eri.
Mutta ranskalainenpa oli ensin! Pysäköintikiekon historia ulottuu nimittäin vuoteen 1957, jolloin ne esiteltiin ensi kertaa Pariisissa. Muut Euroopan maat seurasivat perässä, ja vuonna 1979 kiekko standardisoitiin samanlaiseksi jokaisessa maassa.
Ranskassa pysäköintikiekkoja käytetään sinisillä katkoviivoilla merkityissä parkkiruuduissa. Valkoiset katkoviivat tarkoittavat vapaata pysäköintiä, paitsi jos niiden vieressä lukee payant (”maksullinen”, tai jos näet kadun varrella tai kulmassa maksuautomaatin). Silloin pysäköinnistä täytyy maksaa.
Pysäköintikiekkoja myydään tupakka- ja kirjakaupoissa sellaisissa kylissä ja kaupungeissa, joissa ne ovat käytössä. Jotkut kunnat saattavat myös tarjota ne asukkailleen.
Ranskaa päivästä päivään: pysäköintikiekko – un disque de stationnement (lausutaan ”disk dö stasionman”)
P.S. Tämä olikin blogin 1000. postaus. Jipjipjei ja hurraa!
Pariisi
On taas se päivä vuodesta, jolloin kelloja siirretään tunti taaksepäin. Moni digitaalisista kelloista tekee sen automaattisesti (tietokoneet, digiboksit…), moni muu ei, joten itse on tähänkin hommaan ryhdyttävä.
Kuvassa oleva kello on Pariisin ensimmäisestä kaupunginosasta. La Tour de Horloge, jonka kyljessä tämä upea kello tikittää, rakennettiin vuosien 1350–1353 välillä. Kello on restauroitu vuonna 2012, joten se säihkyy jälleen upeissa sinisen ja kullan väreissä.
Aiemmat kellot löytyvät täältä ja täältä.
Ranskaa päivästä päivään: kello – une horloge (lausutaan /ɔʀlɔʒ/, kuuntele täällä.)
Koputa! Jos uskallat…
Ranskaa päivästä päivään: kaksikymmentäkaksi – vingt-deux (lausutaan ”vän-dö”)
Poiteau-Charentes
”Kuka sanoi minkä levyiset viivat suojatiellä pitää olla, tai miten ne pitäisi maalata? Tämähän on vapaa maa! Ja vaihtelu virkistää, eikö totta?”
Vaihtoehtoja tosiaan riittää. Näiden ja seepraraidoituksen (taustalla) lisäksi Ranskassa on käytössä edelleen perinteiset nupulasuojatiet, kuvan sellaisesta löydät täältä.
Ranskaa päivästä päivään: suojatie – une passage piéton (lausutaan /pɑsaʒ pjetɔ̃/)
Sikäli mikäli tämä kaivonkansi katoaa, niin sen voi palauttaa Le Mansin kaupungintalolle. Tai johonkin ko. kaupungin katujenhuoltovirastoon.
Ranskaa päivästä päivään: kaivonkansi – une plaque d’égout (lausutaan ”plak degu”)
Viikset ovat muotia. Sekä ne oikeat että erilaiset painetut viiksimallit t-paidoissa, mukeissa ja vaikkapa tableteissa, kuten kuvassa. Tabletti. Tosiaan! Sana on kokenut muodonmuutoksen, ja harvalle taitaa tabletista enää tulla mieleen tällainen ”pöytämatto”.
Viiksivillitys lähti liikkeelle Movember-tempauksesta Australiassa vuonna 2003, mutta harva taitaa enää muistaa eturauhassyöpää viikset nähdessään. Muoti mikä muoti.
Ranskaa päivästä päivään: viikset – la moustache (lausutaan ”mustaš” eli [mustaʃ])
Harvoinhan niitä enää näkee, mutta joskus kumminkin: seinäpaperin sijaan onkin silkkiset seinät! Kaunista, ei siitä mihinkään pääse.
Ranskaa päivästä päivään: silkki – la soie (lausutaan ”sua” eli /swa/, kuuntele täällä)
..on Sophie la girafe! Tässä tosin joltakulta pikkuiselta kadonneena. On mahtanut päästä itku, kun asia on huomattu…
Sophie la girafe on 18-senttinen ranskalainen purulelu, joka näki päivänvalon vuonna 1961 Pariisin lähellä. Sittemmin siitä on muodostunut todellinen ilmiö.
Alunperin kirahvi kulki Zoen nimellä, mutta virallisesti se ”kastettiin” julkistamispäivänsä pyhimykseni nimeen Sofiaksi. Sen kookkaammat sisarukset, Mona ja Cléo, eivät saavuttaneet samanlaista suosiota.
Vuonna 1987 valmistuneen amerikkalaiselokuva Kolme miestä ja Baby myötä Sohvi-kirahvi on tehnyt myös Amerikan valloituksen. Ja saapa noita Suomestakin, ainakin sellaisista hyvinvarustetuista lastentavaraliikkeistä/osastoilta.
Ranskaa päivästä päivään: lelu, leikkikalu – un joujou (lausutaan /ʒuʒu/)
Jos meillä on Suomessa jopot, tunturit ja helkamat, niin Ranskassapa onkin MBK (”em-be-ka”). Kyseinen pohjoisranskalainen fillarifirma on aloittanut toimintansa vuonna 1924 nimellä Motobécane, ja fillareita paremmin se tunnetaan sähköpyörien ja skootterien valmistajana. Jälkimmäisiä se on tuonut jopa Suomeenkin. Nykyisessä multikulttuurisessa maailmassa MBK kuuluu Yamahan joukkoihin.
Ranskaa päivästä päivään: polkupyörä – un vélo (lausutaan ”velo”)
Mikä alue? Kas siinä kysymys ranskalaisessa ravintolassa.
Ranskaa päivästä päivään: viini – le vin (lausutaan lö vän”)
Otsikko olisi voinut olla myös klassinen ”Hyvin pyyhkii!” Ideana vaikka kesämökin puuceehen?
Ranskaa päivästä päivään: vessapaperi – papier de toilette (lausutaan ”papier dö tualet”)
Ranska päivästä päivään 