politiikka

Taubira ja muita mielenosoituksia

Ranskassa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja. Tänään esimerkiksi oikeusministeri Christiane Taubira erosi virastaan, maanviljelijät pysäyttivät liikenteen eri puolilla maata (ei liity Taubiraan, sattuipa vaan samalle päivälle) ja taksikuskitkin ovat lakkoilleet näyttävästi. Lisäksi työttömyys on kääntynyt jälleen komeaan nousuun, kun 250 jää työttömäksi joka päivä. Hyvät uutiset: se on vähemmän kuin vuonna 2012!

Miksikö Taubira sitten erosi? Siksi, että hän päätti olla uskollinen itselleen ja arvoilleen. Joskus on yksinkertaisesti astuttava syrjään, jos muuten joutuisi tekemään oman mielensä vastaisia kompromisseja. Jokseenkin harvinaista, tällainen suoraselkäisyys, etenkin kun kyse on politiikasta. Ja aika tyylikkäästi Taubira lähtikin, nimittäin polkupyörällä!

Ranskaa päivästä päivään: erimielisyys – un désaccord (lausutaan [dezakɔʀ])

Mainokset

Ei – eikä (mutta jatketaan kumminkin)

annee2016

Kaunista vuotta 2016!

Edellisestä postauksesta on luvattoman pitkä aika, mutta uuden vuoden myötä onkin hyvä taas aktivoitua. Tarjolla on sitä samaa kuin ennenkin eli huomioita Ranskasta kuvilla tai ilman kuvia, sanoilla joka tapauksessa. Ajatonta ja ajankohtaista. Vaikkapa tähän tapaan:

Tänään kerrottiin nimittäin, että 74% ranskalaisista ei halua presidentikseen Hollandea, mutta ei myöskään Sarkozya. (Ja veikkaan, ettei kyllä Le Peniäkään). Ovet ovat siis avoimet! Vai ovatko? Sen saamme nähdä lähitulevaisuudessa, sillä presidentinvaalit järjestetään vuoden päästä. Jännäämään päästään aiheen tiimoilta varmaan monta kertaa tämän vuoden kuluessa.

Ranskaa päivästä päivään: ei – eikä – ni – ni (lausutaan ”ni-ni”, ks. tarkemmin käytöstä vaikkapa täältä).

(Ni-ni on muuten myös poliittinen termi, joka palauttaa meidät vuoteen 1988, jolloin sosialistien François Mitterand oli valittu uudelleen presidentiksi. Uuden talouspolitiikan linja oli, että mitään ei enää kansallisteta eikä yksityistetä.)

Kesäaikaan

0315kelloKelloja on taas käännetty. Tämän kertainen kellotorni on Lyonista, aiemmat löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Joku voisi sanoa, että kelloja on käännetty myös politiikassa, ei tosin eteen- vaan taaksepäin, kun oikeisto näyttää ottaneen tänään voiton Ranskan paikallisvaaleissa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Ranskaa päivästä päivään: aika – le temps (lausutaan  /tɑ̃/)

Vastarintaliikkeen miehestä ministeriksi

ma191114patsas

Bordeaux

Tämä herra on Jacques Chaban-Delmas, entinen vastarintaliikkeen taistelija ja sittemmin Ranskan liikenne-, puolustus- ja pääministeri. Kaksoisnimen ensimmäinen nimi, Chaban, oli hänen vastarintaliikkeessä käyttämänsä nimi, jonka hän sodan jälkeen muutti viralliseksi nimekseen.

Chaban-Delmas toimi ministeripostiensa lisäksi Bordeaux’n pormesterina lähes puoli vuosisataa. Hän kuoli 85 vuoden korkeassa iässä vuonna 2000.

Kaupungin tämänhetkinen pormestari tähyää vieläkin korkeammalle. Hän haluaa Ranskan presidentiksi. Kamppailusta tullee tiivis ja skandaalien ryvettämä, sillä puolueessa oikein kenelläkään ei näytä olevan puhtaat jauhot pussissa. Mutta siitä varmastikin myöhemmin lisää.

Miten muuten, olisikohan vastarintaliikeen miehiä kutsuttu toisen maailmansodan aikaan vastapuolella terroristeiksi? Nimitykset kun muuttuvat tilanteiden mukaan…

Ranskaa päivästä päivään: vastarintaliike – la Résistance (lausutaan ”resistans” eli [rezistɑ̃s])

Sienikausi on alkanut

ma170914sienetTatteja ja kanttarelleja myynnissä torilla. Tällä kertaa molemmat ovat Ranskasta, kun aikaisempina vuosina etenkin kanttarellit ovat usein olleet kotoisin Venäjältä. Olisiko maailmanpoliittinen tilanne vaikuttanut toritarjoamuksiinkin? ”Te saatte kanttarelleja heti, kun me saadaan se Mistraali!”. Kumpaakaan kauppaahan ei muuten ole peruutettu kokonaan, vaan pistetty jäähylle, vaikka uutista voisikin saada toisenlaisen kuvan. (No hyvä on, eivät ne mitään kanttarelleista puhuneet…)

Ranskaa päivästä päivään: kanttarelli – une girolle (lausutaan  /ʒiʀɔl/)

Kenraali de Gaullen katu

ma150914degaulle

Kenraali de Gaulle, isänmaan vapauttaja

Suuri osa ranskalaisista kaduista on nimetty jonkun henkilön tai tapahtuman mukaan. Yksi suosituimmista on kenraali Charles de Gaulle, jonka mukaan nimettyjä teitä ja katuja löytyy lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista. Asiasta on jopa mustaa punaista valkoisella, kuten tästä kartasta (pdf) voi todeta!

De Gaulle muistetaan Ranskassa edelleen suurena sankarina, joka vapautti isänmaan natsi-Saksan ikeestä. Sen sijaan Ranskan Polynesiassa häntä pidetään sotarikollisena kylmän sodan aikaisten ydinkokeiden vuoksi.

Mutta miksi de Gaulle tuli mieleen juuri nyt, on eilinen teema. Ei niinkään ilmastonmuokkauksen ja kemikaalivanojen vuoksi (kokeita toki tehtiin jo tuolloin, kuten tämä video 70 vuoden takaa kertoo), vaan siksi, että juuri sotastrategi de Gaulle irrotti Ranskan Natosta, koska koki Yhdysvaltojen ja Britannian roolin nousseen liian suureksi Naton johdossa. Vasta 43 vuotta myöhemmin, Nicolas Sarkozyn kaudella, Ranska palasi Naton täysjäseneksi.

Vaan mitähän mahtaisi de Gaulle miettiä tämänhetkisestä maailmantilanteesta?

Ranskaa päivästä päivään: katu – une rue (lausutaan ”ry” eli  /ʀy/)

Jalkapalloa ja politiikkaa

ma010714liputHeinäkuun ensimmäisen päivän tärkein uutinen Ranskassa oli (eilinen) voitto jalkapallossa Nigeriaa vastaan ja heti kakkosena presidentti Sarkozyn pidätys korruptiosta epäiltynä. Molempiin uutisiin voisi todeta jotta yupi yupi ! (kuten eräs satunnainen ranskalaisravintoloitsija ilonsa ilmaisi sähköjen palattua pitkän sähkökatkoksen jälkeen; sitä ennen hän oli manannut kotimaansa maan rakoon: ”ce pay de merde !”)

Ranska jatkaa jalkapallon maailmanmestaruuden tavoittelua kohtaamalla Saksan tulevana perjantaina, kun taas Nicolas Sarkozyn lähitulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Joidenkin (ts. puoluetovereiden) mielestä kyse on salaliitosta, toisten (vastapuoluelaisten ja kaiketi aika monen kadunmiehen) mielestä kukaan ei ole lain yläpuolella, ei edes poliitikko tahi maan entinen presidentti (jonka vaalikampanjaa  Libyan edesmennyt presidentti Muammar Gaddafi siis nähtävästi avusti muhkealla 50 miljoonan euron summalla… Tarina ei vielä kerro, mikä oli Sarkozyn vastalahja/lupaus kollegalleen, jolle sitten kävi kuin kävi muutama vuosi myöhemmin Ranskan hyökätessä Yhdysvaltain kumppanina Libyaan).

Ranskaa päivästä päivään: salaliitto – un complot (lausutaan ”komplo” eli  [kɔ̃plo])