Kuninkaiden torttu

Tänään loppuu joulu, ja sen kunniaksi syödään kuninkaiden torttua (galette des rois). Valittavana on kahden täytevaihtoehdon välillä: frangipanea eli mantelitahnaa tai omenahilloa. Eteläranskalaisilla on lehtitaikinaisen tortun lisäksi myös pullamainen, sokeroiduilla hedelmillä koristeltu gâteau des rois.

Kotona torttu leikataan niin moneen osaan kuin syöjiä on, ja perheen nuorin kertoo pöydän alta kuka saa kulloinkin ottaa palan. Se, jonka hampaisiin osuu keraaminen hahmo eli fève, on päivän kuningas ja saa valita kuningattarensa. Tai toisin päin.

Nykyään fèvet ovat myös keräilykappaleita, ja onpa näillä fabofiileillä oma yhdistyksensäkin. Blainin pikkukaupungissa Nantesin lähellä 20 000 fèven kokoelma on puolestaan päässyt museoon.

Harrastuksen ymmärtää hyvin, sillä torttuun piilotetut esineet ovat usein hyvin hauskoja. Ne voivat esittää mitä tahansa kauniista arlesittaresta macaron-leivokseen ja pelikaanimekaanikosta jalkapallolegenda Zinédine Zidaneen. Ja onpa hampaisiin saattanut kalahtaa giljotiinikin, joita piilotettiin kuninkaiden torttuun Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlien kunniaksi!

Mutta yksi jää aina ilman. Nimittäin Ranskan presidentti, joka ei saa leikkiä kuningasleikkiä. Siksi Élysée-palatsiin tuodaankin fèvetön ja kruunuton, mutta sitä vastoin jättimäisen kokoinen kuninkaiden torttu.

Ranskaa päivästä päivään: loppiainen – Épiphanie (lausutaan [epifani])

Joulusuklaata Lyonin praliineilla

Jouluun kuuluu suklaa. Se voi olla vaikka tällainen kuvassa oleva levy, joka pirstotaan palasiksi puisella vasaralla. Ruusunpunaiset sattumat eivät ole ruusun terälehtiä, vaan Lyonin praliineja.

Lyonin praliinit ovat vaaleanpunaiseksi värjätyllä sokerikuorrutuksella päällystettyjä manteleita, jotka keksi 1600-luvulla marsalkka César du Plessis-Praslinen kokki Clément Jaluzot. Alkuperäisen reseptin mukaisia praslineja valmistaa Maison Mazet tuotenimillä prasline Mazet tai prasline de Montagris.

Praline voi tarkoittaa myös suklaakonvehteja, joista erotuksena Lyonin praliineista käytetäänkin nimeä pralines roses de Lyon.

Ranskaa päivästä päivään: suklaa – le chocolat (lausutaan ”šokola” eli  /ʃɔkɔla/)

Valkosipulia

Nyt sitä olisi saatavilla, tuoretta liilaa valkosipulia, ail rosé!

Ranskaa päivästä päivään: valkosipuli – ail (lausutaan ”aj”)

Salaatinkeriä

Komeita ovat, salaatit. (Ja hinnaltaan sen noin 60 senttiä kappale, sitä rouva taitaa tarkistaa.)

Ranskaa päivästä päivään: salaatti – une salade (lausutaan ”salad”)

Mansikka-aika

…on alkanut! SItä juhlistetaan tietenkin vuoden ensimmäisellä mansikkatortulla. Nämä mansikat taitavat vielä olla Espanjasta kotoisin, ”kotimaisia” eli ranskalaisia odotellaan vielä hetken.

P.S. Ei, ehei, nämä taisivat sittenkin olla ihan ranskalaisia mansikanmollukoita. Paikallisia mansikoita ovat myyntipöydät nyt täynnänsä!

Ranskaa päivästä päivään: mansikkatorttu – tarte aux fraises (lausutaan ”tart o frež” eli [tart o frεz])

Tasku- ja hämähäkkirapuja

Näistä ne pariisilaisetkin haaveilee: taskurapuja (vasemmalla) ja hämähäkkirapuja (oikealla) toripöydällä. Joka päivä.

Bretagnessa ne ovat kuin ovatkin jollei jokapäiväistä ruokaa, niin ainakin jokapäiväinen saalis. Wikipediakin tietää kertoa, että  hämähäkkirapuja kalastetaan vuosittain 5 000–7 000 tonnia, ja nimenomaan pääasiassa Ranskassa. Herkkua, ei siitä mihinkään pääse!

Ranskaa päivästä päivään: hämähäkkirapu – araignée (de mer) (lausutaan ”areñe” eli [areɲe])

Erkin kampasimpukat

”Eivät lopu kesken, tässä tulee lisää!”

Erquyn (lausutaan ”Erki”) satamakaupunki Bretagnen Côte d’Armorissa on kuuluisa kampasimpukoistaan ja sanotaanpa, että juuri sieltä saadaan ne kaikkein parhaat. No, tässä niitä nyt olisi, enemmänkin. Tuoreita olivat, hyvin tuoreita, ja erittäin hyviä!

Jos ken on lähettyvillä, kannattaa Erkin tykö suunnata huhtikuun keskivaiheilla, tarkemmin sanottuna 12. ja 13. huhtikuuta, jolloin on kampasimpukkajuhlien aika. Tässä tunnelmakuvia aiemmista pippaloista.

Ranskaa päivästä päivään: kampasimpukka – la coquille Saint-Jacques