ajaton

Oikeaa voita

Jos oikein haluaa herkutella, sivellään oikealle leivälle oikeaa voita. Unohdetaan muoviin pakatut ja muovilta maistuvat leiväksi kutsutut teollisuusvalmisteet ja supermarketin voit ja – luonnollisesti – margariinipaketit.

Oikeaa kunnon voita kannattaa käyttää myös silloin, kun haluaa paistaa pannulla kalakaupasta ostettua hyvää kalaa, esimerkiksi hietakampelaa (sole). Hyvää kalaa ei kannata pilata huonolla voilla.

Mistäkö sitä hyvää voita sitten saa? Juustokaupasta. Usein niitä myydään erikseen pakattuina tai sitten kauppias leikkaa voikimpaleesta sopivan kokoisen palan.

Ranskaa päivästä päivään: voi – le beurre (lausutaan ”bör” eli  /bœʀ/)

Ei plafondi vaan…

palovaroitin

Palovaroittimet tulivat pakollisiksi Ranskassa toissa vuoden alussa, mutta toki niitä on käytetty sitä ennekin. Kuten linnoissa. Eihän tuo valkoinen möhkäle nyt esteettinen tietenkään ole, mutta mieluummin se kuin liekit katossa…

Ranskaa päivästä päivään: sisäkatto – un plafond (lausutaan /plafɔ̃/)  (Niin, joku saattaa huomata, mistä on lainasana plafondi eli kattovalaisin saanut nimensä!)

Herra ja rouva Croque

lounas

Ei (tällä kertaa) ehkä se maittavin lounas, mutta siitä huolimatta kovin ranskalainen. Croque-madame (monsieurilla kun on hattu eli paistettu kananmuna leivän päällä) ja ranskiksia seuraksi. Ja punaviiniä. Brasseriessa. Ei aina tarvitse mitään sen kummempaa. Kun tunnelmakin on kiva, eikä hinta päätä huimaava.

Kerrotaan, että ensimmäisen kerran croque-monsieur tarjottiin pariisilaiskahvilassa vuonna 1910. Leivän nimestä kerrotaan puolestaan tarinaa, että baarimikko olisi läppänä heittänyt, että liha vaaleiden leipäviipaleiden välissä olisi ihmislihaa… No eipä tietenkään ole, vaan Pariisin kinkkua.

Ranskaa päivästä päivään: un croque-madame – lämmin juusto-kinkkuleipä, jonka päällä on paistettu muna (lausutaan ”krok-madam”)

Michel Delpechin muistolle

Kuninkaantorttuja syötiin monessa ranskalaiskodissa eilen hiukan haikeissa tunnelmissa. Samana päivänä kun oli kerrottu 60- ja 70-lukujen rakastetun popparin, Michel Delpechin kuolemasta. Uutiset alkoivat suruviestillä, ihmiset lauloivat Depelchin suosituimpia lauluja ja muistelivat menneitä. Delpech’hän oli vielä suhteellisen nuori mies, 69-vuotias, mutta kurkkusyöpä koitui lopulta hänen kohtalokseen.

Tässä siis pieni näyte ranskalaisesta flirtistä rauhan ja rakkauden vuosilta. Minihameet ovat superminejä, mutta muuten tunnelma on aika ihanan viaton! Jos yllä oleva laulu ei ole tuttu, tämä sen sijaan saattaa olla, tulee aina välillä radiosta.

Ranskaa päivästä päivään: flirtti – un flirt (lausutaan ”flört”, kuuntele täällä)

Ei – eikä (mutta jatketaan kumminkin)

annee2016

Kaunista vuotta 2016!

Edellisestä postauksesta on luvattoman pitkä aika, mutta uuden vuoden myötä onkin hyvä taas aktivoitua. Tarjolla on sitä samaa kuin ennenkin eli huomioita Ranskasta kuvilla tai ilman kuvia, sanoilla joka tapauksessa. Ajatonta ja ajankohtaista. Vaikkapa tähän tapaan:

Tänään kerrottiin nimittäin, että 74% ranskalaisista ei halua presidentikseen Hollandea, mutta ei myöskään Sarkozya. (Ja veikkaan, ettei kyllä Le Peniäkään). Ovet ovat siis avoimet! Vai ovatko? Sen saamme nähdä lähitulevaisuudessa, sillä presidentinvaalit järjestetään vuoden päästä. Jännäämään päästään aiheen tiimoilta varmaan monta kertaa tämän vuoden kuluessa.

Ranskaa päivästä päivään: ei – eikä – ni – ni (lausutaan ”ni-ni”, ks. tarkemmin käytöstä vaikkapa täältä).

(Ni-ni on muuten myös poliittinen termi, joka palauttaa meidät vuoteen 1988, jolloin sosialistien François Mitterand oli valittu uudelleen presidentiksi. Uuden talouspolitiikan linja oli, että mitään ei enää kansallisteta eikä yksityistetä.)

Ranskan lippu liehuu

ranskanlippuRanskassa ei ole erityisiä liputuspäiviä, kuten Suomessa. Sen sijaan liehuvia Ranskan lippuja näkee siellä täällä, etenkin kaupungintalojen ja poliisilaitosten edustalla. Tai vaikkapa sillan kupeessa periranskalaisen lyhtypylvään vieressä, kuten kuvassa.

Ranskan lippu symboloi viidettä tasavaltaa, joka sai alkunsa 1958 Charles de Gaullen muutettua perustuslakia niin, että presidentin asema vahvistui ja hän jakoi pääministerin kanssa vastuun maan politiikan johtamisesta. Yksin de Gaulle ei asiaa kuitenkaan päättänyt, vaan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä.

Itse lippu on peräisin vallankumouksen ajoilta. Kenraali La Fayette sai idean yhdistää Pariisin väreihin (sininen ja punainen) kuninkaan värin (valkoinen). Joskin samat värit olivat toistuneet jo aiemmin Ranskan vartiokaartin ja rykmentin väreinä, ja Henri IV oli suositellut samaa väriyhdistelmää Alankomaiden lipun väreiksi, mutta yhtä kaikki, tällaisena pystysuorina väripalkkeina sininen, valkoinen ja punainen on symboloinut Ranskaa vuodesta 1789 alkaen. Tarkemmin asiasta voi lukea suomeksi Wikipediasta.

Ranskaa päivästä päivään: ranskan lippu – le drapeau français (lausutaan ”drapo franse”)

Pikkuhiljaa hyvä tulee, linnunpesäkin

linnunpesaPetit à petit, l’oiseau fait son nid. *

– ranskalainen sanonta

…joka tarkoittaa, jotta pikkuhiljaa teki lintu pesänsä. Ja pikkuhiljaa on hyvä opiskella myös ranskan kieltä, vähän kerrallaan ja koko ajan sanavarastoa kartuttaen. Kuvassa joka tapauksessa lehtokertun, ranskaksi fauvette des jardins, pesä.

Ranskaa päivästä päivään: pesä – un nid (lausutaan ”ni”)

*linkin takaa löytyy lausuntaohjeet sekä sama sanonta myös muilla kielillä!

Pumpulisiteen keksijän katu

guerinRanskalaiset kadut on usein nimetty merkkihenkilöiden, kuten poliitikkojen, kirjailijoiden ja lääkäreiden mukaan. Toisinaan katukylteissä on pieni selitys, kuka mahtaa kyseessä olla, toisinaan pelkät synnyin- ja kuolinvuodet.

Eli kuka mahtaa esimerkiksi olla Alphonse Guérin, jolle on omistettu kadut ainakin Rennesissä ja Ploërmelissä Bretagnessa?

Kyseessä on lääkäri ja kirurgi, joka on jättänyt nimensä historiaan keksittyään antiseptisen pumpulisiteen* (pansement ouaté) Pariisin piirityksen aikana vuonna 1870. Tältä pohjalta työtä jatkoivat suuremmalle yleisölle tutummat herrat Lister ja Pasteur. Keksinnön ansiosta Guérinia kutsutaan myös aseptisen metodin (eli bakteerittomuuden) isäksi. (Sen tavallisen laastarin keksimisen kunnia menee puolestaan Amerikkaan, mutta se onkin toinen juttu se.)

Alphonse Guérin syntyi Ploërmelissä Bretagnessa vuonna 1816 ja kuoli Pariisissa 1895. Hänet on haudattu Brocélianden metsään Ploërmelin lähelle. Sen sijaan hänen kunniakseen valmistettu patsas joutui saksalaisten kanuunamateriaaliksi toisen maailmansodan aikana.

Ranskaa päivästä päivään: laastari, side – un pansement (lausutaan ”pansman” eli  /pɑ̃smɑ̃/, kuuntele täällä)

*En löytänyt sanalle pansement ouaté suoraa suomenkielistä vastinetta, joten jos tiedät paremmin, jätä viestiä kommenttilaatikkoon!

CIA:n myrkyttämä ranskalaiskylä

pontsaintesprit

Pont Saint Esprit, Gard, Languedoc-Roussillon

Vuonna 1951 eteläranskalaisessa Pont Saint Espritin pikkukaupungissa alkoi tapahtua kummia. Ihmiset kuvittelivat olevansa lentokoneita, että heidän sydämensä irtosivat tai käärmeet söivät heidän vatsaansa. Useita kuoli, ja moni vietiin hullujenhuoneelle.

Tapauksesta syytettiin paikallisen leipomon pilaantunutta leipää, toiset epäilivät että leipä oli myrkytetty.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin amerikkalainen tutkiva journalisti alkoi penkoa asiaa uudestaan ja löysi viitteitä, että CIA olisi teon takana ja että leipätaikinaan oli lisätty dietyyliamiinia, joka on LSD:n osa.

No, Pont Saint Espritistä löytyy jo pieni kertomus MonAccentin puolelta. Mutta miksi se on jälleen ajankohtainen?

Koska myöhään eilisiltana Ranskan televisio esitti dokumenttielokuvan Un village empoisonné par la CIA ? eli CIA:n myrkyttämä kylä? Paitsi Pont Saint Espritin tapauksesta, kertoo dokumentti ennen kaikkea amerikkalaisista ihmiskokeista, pääosin Yhdysvalloissa. Se valottaa myös taustoja: toisen maailmansodan jälkeen natsilääkäreitä siirrettiin Yhdysvaltoihin, ja kokeita suoritettiin kylmän sodan hengessä. Kokeissa selvitettiin mm. miten erilaiset huumeet vaikuttavat ihmismieleen, miten ilmaan ruiskutetut bakteerit vaikuttavat massoihin, miten ihmisestä tehdään ohjailtava tappokone, jne.

Entä miksi kaukainen Pont Saint Esprit? Miksi viattomat siviilit, naiset, lapset ja vanhukset? Ehkäpä siksi, että Pont Saint Esprit oli sosialisteihin päin kallellaan. Ja tuon ajan amerikkalaisille sosialist oli punainen, siis vihollinen. Mutta mitä tiesivät Ranskan viranomaiset moisesta kokeesta?

Tunnin pituinen dokumentti esitetään uudestaan keskiviikkona 15.7. klo 00.55, ja toistaiseksi sen voi katsoa netissä TV3:sen sivuilla.

Ranskaa päivästä päivään: myrkyttää – empoisonner (lausutaan ”ampuažone” eli  /ɑ̃pwazɔne/, kuuntele täällä)

Sellaisena kuin hän on

Näinä aikoina, jolloin täydellinen ulkonäkö on noussut puolijumalan asemaan, tekee hyvää palata kolmekymmenluvulle. Silloin ainakin tämän chansonin sanojen mukaan sen kaikkein rakkaimman ulkonäöllä ei ole niinkään väliä, sillä silloin kun tykkää niin tykkää vaan. Ei haittaa, vaikka kulta olisi vähän reppana, ruma, vääräsäärinen ja lisäksi mykkä – kun joku saa sukat pyörimään jalassa, niin ulkoisilla seikoilla ei ole minkäänmoista merkitystä.

Tai kuten bretagnelainen laulaja ja näyttelijä Fréhel (1891–1951) sen sanoo:

C’est un fait : tel qu’il est
Il me plaît

(vapaasti suomentaen: niin se vaan on, että sellaisena kuin hän on, minä hänestä tykkään)

Laulun sanat löytyvät ranskaksi täältä, ja jonkinlainen englanninnos täältä.

Ranskaa päivästä päivään: miellyttää – plaire (lausutaan ”pler” eli  /plɛʀ/; kuuntele täällä)