ajaton

Oikeaa voita

Jos oikein haluaa herkutella, sivellään oikealle leivälle oikeaa voita. Unohdetaan muoviin pakatut ja muovilta maistuvat leiväksi kutsutut teollisuusvalmisteet ja supermarketin voit ja – luonnollisesti – margariinipaketit.

Oikeaa kunnon voita kannattaa käyttää myös silloin, kun haluaa paistaa pannulla kalakaupasta ostettua hyvää kalaa, esimerkiksi hietakampelaa (sole). Hyvää kalaa ei kannata pilata huonolla voilla.

Mistäkö sitä hyvää voita sitten saa? Juustokaupasta. Usein niitä myydään erikseen pakattuina tai sitten kauppias leikkaa voikimpaleesta sopivan kokoisen palan.

Ranskaa päivästä päivään: voi – le beurre (lausutaan ”bör” eli  /bœʀ/)

Ei plafondi vaan…

palovaroitin

Palovaroittimet tulivat pakollisiksi Ranskassa toissa vuoden alussa, mutta toki niitä on käytetty sitä ennekin. Kuten linnoissa. Eihän tuo valkoinen möhkäle nyt esteettinen tietenkään ole, mutta mieluummin se kuin liekit katossa…

Ranskaa päivästä päivään: sisäkatto – un plafond (lausutaan /plafɔ̃/)  (Niin, joku saattaa huomata, mistä on lainasana plafondi eli kattovalaisin saanut nimensä!)

Herra ja rouva Croque

lounas

Ei (tällä kertaa) ehkä se maittavin lounas, mutta siitä huolimatta kovin ranskalainen. Croque-madame (monsieurilla kun on hattu eli paistettu kananmuna leivän päällä) ja ranskiksia seuraksi. Ja punaviiniä. Brasseriessa. Ei aina tarvitse mitään sen kummempaa. Kun tunnelmakin on kiva, eikä hinta päätä huimaava.

Kerrotaan, että ensimmäisen kerran croque-monsieur tarjottiin pariisilaiskahvilassa vuonna 1910. Leivän nimestä kerrotaan puolestaan tarinaa, että baarimikko olisi läppänä heittänyt, että liha vaaleiden leipäviipaleiden välissä olisi ihmislihaa… No eipä tietenkään ole, vaan Pariisin kinkkua.

Ranskaa päivästä päivään: un croque-madame – lämmin juusto-kinkkuleipä, jonka päällä on paistettu muna (lausutaan ”krok-madam”)

Michel Delpechin muistolle

Kuninkaantorttuja syötiin monessa ranskalaiskodissa eilen hiukan haikeissa tunnelmissa. Samana päivänä kun oli kerrottu 60- ja 70-lukujen rakastetun popparin, Michel Delpechin kuolemasta. Uutiset alkoivat suruviestillä, ihmiset lauloivat Depelchin suosituimpia lauluja ja muistelivat menneitä. Delpech’hän oli vielä suhteellisen nuori mies, 69-vuotias, mutta kurkkusyöpä koitui lopulta hänen kohtalokseen.

Tässä siis pieni näyte ranskalaisesta flirtistä rauhan ja rakkauden vuosilta. Minihameet ovat superminejä, mutta muuten tunnelma on aika ihanan viaton! Jos yllä oleva laulu ei ole tuttu, tämä sen sijaan saattaa olla, tulee aina välillä radiosta.

Ranskaa päivästä päivään: flirtti – un flirt (lausutaan ”flört”, kuuntele täällä)

Ei – eikä (mutta jatketaan kumminkin)

annee2016

Kaunista vuotta 2016!

Edellisestä postauksesta on luvattoman pitkä aika, mutta uuden vuoden myötä onkin hyvä taas aktivoitua. Tarjolla on sitä samaa kuin ennenkin eli huomioita Ranskasta kuvilla tai ilman kuvia, sanoilla joka tapauksessa. Ajatonta ja ajankohtaista. Vaikkapa tähän tapaan:

Tänään kerrottiin nimittäin, että 74% ranskalaisista ei halua presidentikseen Hollandea, mutta ei myöskään Sarkozya. (Ja veikkaan, ettei kyllä Le Peniäkään). Ovet ovat siis avoimet! Vai ovatko? Sen saamme nähdä lähitulevaisuudessa, sillä presidentinvaalit järjestetään vuoden päästä. Jännäämään päästään aiheen tiimoilta varmaan monta kertaa tämän vuoden kuluessa.

Ranskaa päivästä päivään: ei – eikä – ni – ni (lausutaan ”ni-ni”, ks. tarkemmin käytöstä vaikkapa täältä).

(Ni-ni on muuten myös poliittinen termi, joka palauttaa meidät vuoteen 1988, jolloin sosialistien François Mitterand oli valittu uudelleen presidentiksi. Uuden talouspolitiikan linja oli, että mitään ei enää kansallisteta eikä yksityistetä.)

Ranskan lippu liehuu

ranskanlippuRanskassa ei ole erityisiä liputuspäiviä, kuten Suomessa. Sen sijaan liehuvia Ranskan lippuja näkee siellä täällä, etenkin kaupungintalojen ja poliisilaitosten edustalla. Tai vaikkapa sillan kupeessa periranskalaisen lyhtypylvään vieressä, kuten kuvassa.

Ranskan lippu symboloi viidettä tasavaltaa, joka sai alkunsa 1958 Charles de Gaullen muutettua perustuslakia niin, että presidentin asema vahvistui ja hän jakoi pääministerin kanssa vastuun maan politiikan johtamisesta. Yksin de Gaulle ei asiaa kuitenkaan päättänyt, vaan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä.

Itse lippu on peräisin vallankumouksen ajoilta. Kenraali La Fayette sai idean yhdistää Pariisin väreihin (sininen ja punainen) kuninkaan värin (valkoinen). Joskin samat värit olivat toistuneet jo aiemmin Ranskan vartiokaartin ja rykmentin väreinä, ja Henri IV oli suositellut samaa väriyhdistelmää Alankomaiden lipun väreiksi, mutta yhtä kaikki, tällaisena pystysuorina väripalkkeina sininen, valkoinen ja punainen on symboloinut Ranskaa vuodesta 1789 alkaen. Tarkemmin asiasta voi lukea suomeksi Wikipediasta.

Ranskaa päivästä päivään: ranskan lippu – le drapeau français (lausutaan ”drapo franse”)