patsaat

Vastarintaliikkeen miehestä ministeriksi

ma191114patsas

Bordeaux

Tämä herra on Jacques Chaban-Delmas, entinen vastarintaliikkeen taistelija ja sittemmin Ranskan liikenne-, puolustus- ja pääministeri. Kaksoisnimen ensimmäinen nimi, Chaban, oli hänen vastarintaliikkeessä käyttämänsä nimi, jonka hän sodan jälkeen muutti viralliseksi nimekseen.

Chaban-Delmas toimi ministeripostiensa lisäksi Bordeaux’n pormesterina lähes puoli vuosisataa. Hän kuoli 85 vuoden korkeassa iässä vuonna 2000.

Kaupungin tämänhetkinen pormestari tähyää vieläkin korkeammalle. Hän haluaa Ranskan presidentiksi. Kamppailusta tullee tiivis ja skandaalien ryvettämä, sillä puolueessa oikein kenelläkään ei näytä olevan puhtaat jauhot pussissa. Mutta siitä varmastikin myöhemmin lisää.

Miten muuten, olisikohan vastarintaliikeen miehiä kutsuttu toisen maailmansodan aikaan vastapuolella terroristeiksi? Nimitykset kun muuttuvat tilanteiden mukaan…

Ranskaa päivästä päivään: vastarintaliike – la Résistance (lausutaan ”resistans” eli [rezistɑ̃s])

Kuningas murskaa vastustajat

ma190914patsasVoisiko sitä paremmin enää ilmaista? Siellä ne ovat, vastustajat, kuninkaan ratsun jaloissa.

Tämä kuningas muistetaan kuitenkin pikemmin taiteista kuin taisteluista. Kyseessä on nimittäin renessanssikuningas Frans I eli François 1er, jonka ansioista Mona Lisa on esillä Louvren taidemuseossa. Taiteita rakastava Frans I nimittäin kutsui Leonardo da Vincin viettämään viimeisiä vuosiaan Ranskaan. Leonardo otti tarjouksen vastaan ja tärkeimmät maalaukset mukaansa ja muutti asumaan ja työskentelemään Amboisen kaupunkiin aina kuolemaansa saakka vuonna 1519.

Frans I:n jäljiltä on myös kaksi Ranskan tärkeimmistä linnoista: Fontainebleau sekä Chambordin linna, joista jälkimmäisen valmistumista kuningas ei tosin ehtinyt nähdä ennen kuolemaansa vuonna 1547.

Ranskaa päivästä päivään: renessanssi – Renaissance (lausutaan ”rönessans” eli  /ʀ(ə)nɛsɑ̃s/) (Jos joku nuori opiskelija ihmettelee [itseni tavoin kun olin nuori lukiolainen], miksi renessanssissa on neljä s-kirjainta, niin se johtuu siitä, että sana tulee ranskasta ja tarkoittaa uudestisyntymistä. Miksi sanaa ei sitten kirjoiteta ääntämyksen mukaisesti suomeksi vaikkapa rönessanssi, onkin ihan toinen juttu, johon en ota sen kummemmin kantaa.)

Mustekalapatsas

ma240114meritursasVälimeren rannalla Languedocissa sijaitseva Sète on Ranskan johtavin meritursaiden pyyntisatama, joten tokihan noille meren lonkerokuninkaille on kaupungissa omistettu myös suihkulähde. On muuten aika komea!

Ranskaa päivästä päivään: meritursas – pieuvre (eläintieteellisesti) tai poulpe (keittiötieteellisesti)

(Eli kuten WordReference.com ko. sanojen eron selventää: Les cuisiniers parlent de poulpes alors que les scientifiques parlent de pieuvres)

Neitsyt Maria kukkulan laella, osa 2

ma251113vierge

Veyre Monton, Auvergne

Näitä kukkuloiden Neitsyt Marioita piisaa. Tällä kertaa ollaan keskisessä Ranskassa Auvergnessa, lähellä Clermont-Ferrandia, missä Veyre Montonin asukkaita suojelee 21 metriä korkea ja 200 tonnia painava jumalaäiti eli Vierge de Monton. Valkoinen patsas on sen verran kookas ja komea, että se näkyy kauas. Myös moottoritielle, mistä tämä kuva on otettu.

Ja vielä hiukan nippelitietoa: Aristide Bellocin suunnittelema Vierge Monton on Ranskan neljänneksi korkein patsas, tehty Beaucairen valkoisesta kivestä ja julkistettiin elokuun 22. päivä 1896.

Neitsyt Maria kukkulan laella

ma241113vierge

Bon Encontre, Akvitania

Rio de Janeiro ei ole yksin valkoisine jättiläismäisine jumalpatsaineen. Ranskastakin niitä löytyy! Yleensä tosin Jeesuksen sijaan kukkuloiden laella seisoo Neitsyt Maria, joka korkeuksistaan suojelee alla levittäytyvää kylää.

Tämänkertainen patsas löytyy pienestä Bon Encontren kylästä Agenin läheltä. Sateisen ja sumuisen sään vuoksi patsas on kadota kuvasta, joten tässä vinkki: se löytyy kuvan oikeasta yläkulmasta, kahden isomman puun varjosta.

Sodissa kuolleiden muistopäivä

ma111112muistopatsas

Palavas-les-Flots, Hérault, Languedoc-Roussillon

Marraskuun 11. päivä on Ranskassa yleinen pyhäpäivä, jota vietetään ensimmäisessä maailmansodassa ja sittemmin myös muissa sodissa kuolleiden muistoksi (jour de l’armistice 1918, jour du souvenir).

Päivän tärkein tapahtuma on Pariisin muistotilaisuus, jonka aikana presidentti laskee seppeleen Riemukaarella olevalle muistomerkille. Samanlaisia, joskin pienempiä, seremonioita järjestetään eri puolilla Ranskaa, niin isommissa kaupungeissa kuin pikkuisissa kylissäkin.

Pienenä anekdoottina kerrottakoon, että vuoden 1918 aselepo allekirjoitettiin junavaunussa Compiègnen alueella noin 65 km Pariisista. Samaisessa junavaunussa samaisella paikalla allekirjoitettiin Hitlerin vaatimuksesta myös vuoden 1940 aselepo, jolloin Ranska joutui antautumaan natsi-Saksalle. Paikalla on nykyään museo.

Tämänkertainen kuva ei kuitenkaan ole Compiègnestä, vaan Palavas-les-Flotsin merenrantakohteesta Etelä-Ranskasta, josta kaikkien ranskalaiskylien ja kaupunkien tapaan löytyy ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneitten muistomerkki.