Rauhankyyhky

ma070614paixNormandian maihinnousun 70-vuotispäivät ovat nyt takana päin. Mitäkö niistä jäi mieleen? Vaikkapa tällaisia: Hollande muisti siviiliuhreja, Obama jauhoi purkkaa, kuningatar Elisabethille tarjottiin illallisilla hanhenmaksaa ja samppanjaa, ranskalainen ja saksalainen veteraani halasivat toisiaan ja… ranskalaisten hävittäjien trikolorivanat pysyivät taivaalla paljon lyhyemmän aikaa kuin Normandiankin taivasta raidoittaneet kemikaalivanat.

Tärkein viesti taitaa kuitenkin olla tämä liittoutuneiden ensimmäisenä vapauttaman Sainte-Mère-Églisen kylän kirkosta saatava rauhankyyhkylappunen, johon on kirjoitettu sana rauha ties kuinka monella kielellä. Lappusen takapuolelta löytyy rauhan aakkoset, joista suurimpaan osaan saa vastauksen keksiä itse. Rauhansanoman takana on kahden ranskalais- ja yhden saksalaisnunnan järjestö La Maison de la Paix.

Ranskaa päivästä päivään: kyyhkynen – une colombe (lausutaan ”kolomb” eli [kɔlɔ̃b])

Advertisements

3 comments

  1. Tämäkin juhla oli tärkeä. Vielä tärkeämpää on jokapaäiväinen työ rauha hyväksi, mihin viittasit edellisessä postauksessa. Minua ilahdutti se, että 82 % ranskalaisista ei pidä saksalaisiä vihamiehinä vaan ystävinä. 18 vuotta sodan loppumisen jälkeen presidentti Charles de Gaulle ja liittokansleri Konrad Adenauer allekirjoittivat kaukaa viisaina 1963 ns. Elysé sopimuksen ja perustivat Office franco-allemand pour la jeunesse, Deutsch-Französisches Jugendwerk eli englanniksi The Franco-German Youth Officen. (Suomalaista nimeä sillä ei ole.) 51 vuoden jälkeen se on tuottanut tuloksia ja kymmeniä tuhansia nuoria ihmisiä on osallistunut ystävyystapahtumiin, vanhimmat heistä ovat ehkä n. 70 vuotiaita. Jos ketä asia kiinnostaa, niin netistä löytyy tietoa noilla kolmella kielellä. Siis mitä se minua liikuttaa? Liikuttaa sikäli, että liitoutuneista myös Neuvostoliitto aloitti 9.6.1944 suurhyökkäyksen Suomen itärajalla, vanhempani ovat sieltä kotoisin, ja päädyin itse Reinin varrelle Pfalzin maakuntaan Lohrigenin maakunnan naapuriin. Minulla on ystäviä kummaltakin puolelta rajaa. Olisi hirvttävää, jos minun pitäisi ruveta näkemään joku heistä viehamiehenä.

    1. Kiitos, Anna, pitkästä kommentistasi! Sodalla voi olla yllättäviä ja hyvinkin pitkäkantoisia vaikutuksia, kuten sinun tarinasi kertoo. Olen samaa mieltä, että rauhan sanoma on tärkeä – ja paljon tärkeämpi kuin sotaoperaatioiden rekonstruointi. Se, mikä minua koko D-Day-touhussa vaivasi, oli se jonkinlainen hurmoshenki, millä sota-aika heräteltiin takaisin ja kaikki inhimillinen kärsimys lakaistiin maton alle. Kun oikeasti vastapuolien pitäisi pyytää toisiltaan anteeksi ja luvata, että tällaista ei enää koskaan haluta takaisin!

      En seurannut silmä tarkkana, mutta ilahduin kuitenkin, että edes Hollande nosti esiin siviiliuhrit. Nykyäänhän aletaan jo hiukan kritisoida esimerkiksi Caenin täystuhoa. Mutta esimerkiksi amerikkalaisten napalmikokeesta Royanin pommituksissa ei vielä puhuta mitään, eikä myöskään amerikkalaisten rellestämisestä maihinnousun jälkimainingeissa.

      Tuo Saksan ja Ranskan ystävyyshanke on minusta tavattoman mielenkiintoinen ja se tosiaan näyttää tuottaneen nyt hedelmää. Tietenkin se on ollut vaikeaa, sillä arvet ovat syvät. Mutta viesti on tärkeä. Samaa toivoisi Suomeen, mutta nyt on taas alettu herätellä vanhaa kaunaa itänaapuria vastaan. Valitettavasti valtamedia ruokkii tulta, kun se voisi toimia toisinkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s