ekokatastrofi

Mitä taivaalla tapahtuu?

tarra

Suomessa on viime päivinä ihmetelty ilmakehässä havaittua mystistä radioaktiivista ainetta. Säteilyturvakeskus eli STUK on ihmeissään: ei sellaista pitäisi ilmakehässä olla. Syyksi epäillään kaukaa Euroopasta kantautuneita tuulia, jotka ovat johdatelleet radioaktiivista ainetta sikäläisistä ydinvoimaloista (mitä? eikös niiden pitänyt olla turvallisia ja saastuttamattomia ja vielä kaiken lisäksi halpoja?). Tai ehkä se tulee itäeurooppalaisesta lääketehtaasta. Vai onko pelottava Venäjä kenties tehnyt ydinkokeen? Nyt on sitten Yhdysvallat lähettänyt Britanniaan (yllätys…) lentokoneenkin salaista tehtävää varten.

Tuo noin niin… Vai pitäisikö sittenkin kääntää katseet taivaalle? Euroopassa taivas on nykyään lähes säännönmukaisesti raidoitettu, ristitetty tai maidonvalkea. Toki poikkeuspäiviäkin on, mutta tämä on tällä hetkellä todellisuutta. Ja sitä se on nykyään myös Suomessa. Muutos on tapahtunut nopeasti (ja heh, jotain tekemistä sillä on amerikkalaissotilaiden Suomeen saapumisen kanssa, sorry vaan) ja taivas on nykyään samanlainen sekasotku Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa. Ranskan taivaasta löytyy kuvia tästäkin blogista.

Katsokaa taivasta. Katsokaa vanhoja valokuvianne. Tutkikaa omin silmin miten nuo vanat vähitellen muuttuvat, millaisia erilaisia vanoja lentokoneet nykyään jättävät. Välillä ne ovat pitkiä, välillä lyhyitä, välillä ne katkeilevat. Katsotaa pilviä. Muistelkaa, mistä lähtien pilvistä on tullut kloorivalkaistuja ja karvaisia. Milloin pilvet lakkasivat liikkumasta, tai mistä lähtien ne liikkuivat sellaisenaan selkeinä vanoina?

Kyseenalaistakaa.

Ja katsokaa tämä italialainen dokkari. Se selittää paljon. Tekstitykset löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi. Kuka tekisi ne suomeksi?

Päivän kuva on ranskalaisen kaupungin kadulta, näitä tarroja näkyy aina silloin tällöin. Vielä vähän, mutta toivottavasti yhä enemmän. Poliitikot? Oi he tietävät tasan tarkkaan mitä taivaalla tapahtuu.

Pieni lisäys vielä: natotrollit ja disinformaatikot, älkää suotta vaivautuko kommentoimaan, en julkaise niitä kuitenkaan.

Ranskaa päivästä päivään: regardez le ciel – katsokaa taivasta. Les chemtrails nous empoisonnent – kemikaalivanat myrkyttävät meidät.

Seuraavana päivänä

jp0315aurinko_taivasJos torstain taivas tuntui hurjalta, oli se vasta alkusoittoa. Eilen perjantaina meno yltyi. Koneet olivat taivaalla jo aamuvarhaisella. Kymmeniä ja taas kymmeniä lentokoneita, jotka jättivät jälkeensä horisontista toiseen ulottuvan vanan. Yksi vetää yksittäistä vanaa, toiselta jää taakseen kaksi, kolmannesta puskee neljää vanaa. Tätä jatkui koko päivän.

Ylläoleva kuva on otettu noin klo 14.30, alla oleva tuntia myöhemmin.

Ja se siitä tältä erää! Tätä tapahtuu eri puolilla Ranskaa ja Eurooppaa tällä hetkellä, joten tässä ei varmaankaan ole kenellekään mitään uutta. Ymmärtääkseni Suomenkin taivaalla ovat vanat lisääntyneet nyt, kun olemme allekirjoittaneet Naton isäntämaasopimuksen. Jos Suomessa taivas ei kuitenkaan vielä näytä tältä, sanokaa hep!

(Ja totean samalla että trollien kommentteja en enää julkaise. Selitelkää keskenänne että tämä on ihan normaalia ja että vesihöyry se vaan siellä tiivistyy.)

Ranskaa päivästä päivään: ciel voilé – utuinen taivas

jp0315taivas_aurinko002

Keskustelu parkkipaikalla

jp0315taivas– Mitä te kuvaatte, rouva? kysyi viereiselle autolle ostoksineen saapunut kolmikymppinen mies.

– Noita… totesin ja osoitin taivaalle. Aamu oli valjennut aurinkoisena, ei pilvenhattaraakaan näköpiirissä. Kymmenen aikaan alkoivat ruiskutuslennot ja iltapäivään mennessä taivas oli raitoja ja ristikoita täynnä. Ne kattoivat koko taivaan, kameralla siitä saa näytettyä vain pienen palasen.

– Aah… les chemtrails. Ai te tiedättekin? Tällaista tämä on, ensin ei mitään ja sitten, 15–20 minuuttia ja tämä on tulos. Tiedättekö, on maita joissa asiasta puhutaan avoimesti, kuten Espanja, mutta täällä meillä vallitsee täysi hiljaisuus! No, hyvää päivänjatkoa, ja bonne chance.

Ranskaa päivästä päivään: bonne chance – tsemppiä, onnea matkaan.

Miltä ilmastonmuokkaus näyttää?

jp1214raidoitettutaivas

Aurinkoinen päivä Länsi-Ranskan maaseudulla.

Ei tule jouluaiheita vieläkään. Hesarissa on tänään ollut sivupalkissa tiedeuutinen, jonka mukaan ilmastonmuokkaus (engl. geoengineering, ransk. la géo-ingénierie) ei enää olekaan hörhöjen höpinöitä, vaan yhtäkkiä ja yllättäen varteenotettava mahdollisuus taistelussa ilmastonlämpenemistä vastaan. Takinkääntö oli odotettu veto, samoin se, että asiaa siloitellaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tulevaisuuden ruusunpunainen ja maailman pelastava toivekuva, kuten HS antaa ymmärtää, vaan mm. USA:ssa ja Euroopassa täydessä vauhdissa oleva erittäin häikäilemätön projekti, josta valtamedia on pääosin vaiennut.

Mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Ensimmäisiä sotateollisuuden testejä lentokoneiden levittämistä vanoista tehtiin jo 1940-luvulla, kuten tämä vanha videokuva kertoo, ja Yhdysvaltojen hallituksen ja ilmavoimien tavoitteena on ”omistaa sää vuoteen 2025 mennessä” (Owning the weather in 2025, US Air Force, pdf).

Miltä ilmastonmuokkaus sitten käytännössä näyttää? Sitä voi ”ihailla” esimerkiksi Ranskan taivaalla. Kulunut vuosi on tarjonnut siihen erinomaisen mahdollisuuden.

Yksi ilmastonmuokkauksen muoto on peittää aurinko kemikaalivanoin, joita ruiskuttavat hyvin alhaisissa korkeuksissa lentävät lentokoneet. Monia niistä ei havaita tutkissa lainkaan. Ääntä nämä lentokoneet eivät pidä, kunhan lentää porskuttavat vaan ja jättävät taakseen paksut vanat, jotka alkavat vähitellen levitä. Koneiden lentoreitit ovat myös mielenkiintoisia. Ne saattavat lentää kehäreittiä, vierekkäin tai peräjälkeen. Ne voivat tehdä taivaalle ristikon. Ja ne saattavat yhtäkkiä tehdä äkkikäännöksen, jollaista minkäänlainen reittikone ei tee, ellei sen lentäjä ole saanut sairaskohtausta tai muuten menettänyt järkeään. Ruiskutuslentoja suoritetaan myös yöaikaan, parhaiten ne voi havaita paljaalla silmällä kauniilla kuutamolla tai ilotulitusten paukkuessa.

HS:n haastattelema Ilmatieteen laitoksen tutkija Hannele Korhonen sanoo, että ”Joissakin laskelmissa megatonnin kuljetus [rikkihiukkasia] vuodessa vaatisi 500 jatkuvasti lentävää lentokonetta”. Hyvä rouva Korhonen, tervetuloa katselemaan Ranskan taivasta ja laskemaan vanoja jättäviä lentokoneita. Tai tutustumaan niihin laboratoriotutkimuksiin, joissa näiden ruiskutusten jälkeen esimerkiksi sadevedestä on löydetty – ei pilviin kylvettyä merisuolaa tai edes rikkiä vaan – alumiinia, strontiumia ja bariumia.

Ilmastoa muokkaamalla saadaan myös aikaan sateita, sadettomuutta, myrskyjä, tulvia… kaikkea sitä, mitä juuri tällä hetkellä nähdään mm. täällä Ranskassa.

Jos joku kaipaa ”virallista” totuutta asiasta, kannattaa tutustua esimerkiksi ruotsalaisen mepin Maj-Britt Theorinin EU:n parlamentille vuonna 1999 esittämään mietintöön (käännetty myös suomeksi) sekä tämän vuotiseen haastatteluun ilmastonmuokkauksesta ja HAARP:ista.

Erittäin hyvä ja selkeä esitys kemikaalivanoista keväällä 2012 Norjassa amerikkalaisen valokuvaajan infrapunakameralla kuvaamana täällä.

Ranskaa päivästä päivään: ilmaston muokkaus – la géo-ingénierie

Pariisin taivas

ma1214pariisintaivasHyppään hiukan jouluaiheen ohi ja kuvassa takaisin lokakuulle. Miksi? Koska tänään Pariisin pormestari on kertonut että Pariisin keskustassa vähennetään yksityisautoilua ja että erityisesti diesel-autot joutuvat pannaan ilmansaasteiden takia. Ehkä ehdotus on hyvä, mutta…

Kehottaisin kuitenkin sekä pormestaria että kaikkia Pariisissa vierailevia katsomaan taivasta ja pinnistämään muistiaan. Mistä lähtien Pariisin taivas on ollut raidoitettu? Mistä lähtien pilvet ovat olleet tämän muotoisia? Mistä lähtien lentokoneiden vanat ovat ulottuneet horisontista toiseen ja säilyneet sellaisenaan taivaalla kymmeniä minuutteja ja alkaneet vähitellen levitä niin, että koko taivaankantta peittää maidonvalkea harso, jonka läpi aurinko yrittää paistaa, tuloksetta?

Ylläolevaa kuvaa ei ole millään tavalla manipuloitu, eikä siinä ole heijastumia. Se on otettu auton ikkunasta Pariisin kehätiellä.

Mistä on oikein kyse? Siihen vastaa mm. tämä italialainen dokkari (tekstitykset ranskaksi).

Ranskaa päivästä päivään: saaste – la pollution (lausutaan ”polysion” eli  /pɔlysjɔ̃/)

Kenraali de Gaullen katu

ma150914degaulle

Kenraali de Gaulle, isänmaan vapauttaja

Suuri osa ranskalaisista kaduista on nimetty jonkun henkilön tai tapahtuman mukaan. Yksi suosituimmista on kenraali Charles de Gaulle, jonka mukaan nimettyjä teitä ja katuja löytyy lähes jokaisesta kylästä ja kaupungista. Asiasta on jopa mustaa punaista valkoisella, kuten tästä kartasta (pdf) voi todeta!

De Gaulle muistetaan Ranskassa edelleen suurena sankarina, joka vapautti isänmaan natsi-Saksan ikeestä. Sen sijaan Ranskan Polynesiassa häntä pidetään sotarikollisena kylmän sodan aikaisten ydinkokeiden vuoksi.

Mutta miksi de Gaulle tuli mieleen juuri nyt, on eilinen teema. Ei niinkään ilmastonmuokkauksen ja kemikaalivanojen vuoksi (kokeita toki tehtiin jo tuolloin, kuten tämä video 70 vuoden takaa kertoo), vaan siksi, että juuri sotastrategi de Gaulle irrotti Ranskan Natosta, koska koki Yhdysvaltojen ja Britannian roolin nousseen liian suureksi Naton johdossa. Vasta 43 vuotta myöhemmin, Nicolas Sarkozyn kaudella, Ranska palasi Naton täysjäseneksi.

Vaan mitähän mahtaisi de Gaulle miettiä tämänhetkisestä maailmantilanteesta?

Ranskaa päivästä päivään: katu – une rue (lausutaan ”ry” eli  /ʀy/)