ajankohtaista

Taubira ja muita mielenosoituksia

Ranskassa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja. Tänään esimerkiksi oikeusministeri Christiane Taubira erosi virastaan, maanviljelijät pysäyttivät liikenteen eri puolilla maata (ei liity Taubiraan, sattuipa vaan samalle päivälle) ja taksikuskitkin ovat lakkoilleet näyttävästi. Lisäksi työttömyys on kääntynyt jälleen komeaan nousuun, kun 250 jää työttömäksi joka päivä. Hyvät uutiset: se on vähemmän kuin vuonna 2012!

Miksikö Taubira sitten erosi? Siksi, että hän päätti olla uskollinen itselleen ja arvoilleen. Joskus on yksinkertaisesti astuttava syrjään, jos muuten joutuisi tekemään oman mielensä vastaisia kompromisseja. Jokseenkin harvinaista, tällainen suoraselkäisyys, etenkin kun kyse on politiikasta. Ja aika tyylikkäästi Taubira lähtikin, nimittäin polkupyörällä!

Ranskaa päivästä päivään: erimielisyys – un désaccord (lausutaan [dezakɔʀ])

Hanhiemon satujen lähteillä

googledoodle_charlesperraultGooglen doodlet muistuttavat milloin mistäkin, kuten tänään monsieur Charles Perrault’n syntymäpäivistä. Nimi ei ole ehkä tuttu, mutta työt ovat: olet varmastikin lukenut Hanhiemon tarinoita (Les Contes de ma mère l’Oie)?

Charles Perrault syntyi 12. tammikuuta 1628 (eli 388 vuotta sitten) porvarisperheeseen Pariisissa. Aikuisiällään hän toimi juristina ja julkisten rakennusten tarkastajana sekä kirjailijana, joka erikoistui uskonnollisiin teksteihin ja kansansatujen keräämiseen. Perrault nimettiin myös Ranskan akatemiaan, jonka päätarkoitus on vaalia ranskan kieltä.

Charles Perrault puhui modernin puolesta ja vanhaa vastaan (tai nostaen ne pikemminkin rinnakkain ja aiheuttaen siten skandaalin) ja oli sikälikin edistyksellinen, että vaimonsa kuoleman jälkeen hän keskittyi lastensa kasvattamiseen – mihin luonnollisesti opettavaiset tarinat liittyvät.

Hanhiemon tarinat ovat päätyneet meidän iloksemme itsensä aurinkokuningas Ludvig XIV:n hovin kautta. Perrault kun kertoi niitä hovia huvittaakseen eläväisellä tyylillään. Hovi sai kuulla tarinoita Prinsessa Ruususesta, Saapasjalkakissasta, Punahilkasta, Peukaloisesta ja Tuhkimosta – kauan ennen Grimmin veljeksiä ja Disneyä!

Tarinoiden alkuperäisversiot moraalisine opetuksineen on saatavilla myös suomeksi, ntamo-kustantamon valikoimasta. Suomennos on vuodelta 1922 ja kuvat itsensä Gustave Dorén.

Minihameen isä on poissa

Vuosi 2016 on alkanut monien muistokirjoitusten myötä. Toissapäivänä tuli taas yksi, kun minihameiden isä ja 60-luvun futurististen muotiluomusten suunnittelija André Courrèges jätti tämän maailman. Mies oli kyllä jo 93 vuoden kunnioitettavassa iässä ja Parkinsonin taudin väsyttämä. Vaikka suunnittelija on poissa, jäävät luomukset elämään!

Ranskaa päivästä päivään: minihame – une minijupe (lausutaan  /miniʒyp/)

Charlie Hebdon jälkeen

je suis charlieOn kulunut tasan vuosi iskusta satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen ja juutalaiseen supermarkettiin. Molemmissa kuoli useita ihmisiä, rauha heidän sieluilleen.

Mutta koska joka tuutista tulee tänään tunteikkaita Charlie Hebdo -muisteluita, kirjoitetaan vaihteeksi siihen liittyvistä muista jutuista.

Kuten kengästä. Moni on jälkeenpäin ihmetellyt, että miten ne Kouachin veljekset muistivat kyllä nostaa autosta kadulle tippuneen kengän, mutta unohtivat autoon henkilöllisyyspaperinsa! Alkuun iskun ammattimaisuus myös herätti kysymyksiä, mutta kun epäillyt oli nimetty ja tapettu, niin se niistä kysymyksistä.

Tai massaurkintalaeista. Ne menivät läpi niin näppärästi Charlie Hebdon iskun jälkeen! Sitä ennen vastustus oli vahvaa, mutta iskun jälkeen kaikki nyökyttelivät päätään (okei, ei kaikki). Eip voi mittee, kuunnelkaa ja seuratkaa vua mitä ja ketä ikinä haluatte. Turvallisuus ennen kaikkea. Ei tarvihe kysyä lupia keneltäkään, tuomioistuimilta tai keltään, kuha kuuntelette. (No, ei näyttänyt auttavan, kuten vuoden lopulla huomattiin.)

Ja iskussa kuolleen Charbin tyttöystäväksi itsensä nimittäneestä Jeannette Bougrabista (muut, kuten vainajan perhe eivät ole asiasta aivan samaa mieltä). Naisesta, joka muistetaan myös UMP:n (nyk. Républicains, LR) jäsenenä ja Sarkozyn entisenä valtiosihteerinä. Hän on sittemmin siirtynyt Helsinkiin Ranskan kulttuurikeskuksen johtajaksi. Oliko paikka vapaa? Oliko sinne suurtakin tunkua? Vai järjestyikö paikka muuten?

Paljon on kysymyksiä yhä ilmassa, satiirisia, vakavia, hämmästeleviä ja ihmetteleviä.

Ranskaa päivästä päivään: satiiri – une satire (lausutaan  /satiʀ/)

 

rlie

rlie

Ranskalaiset televisiouutiset ovat olleet tänään yhtä Charlie Hebdoa ylihuomisen vuosipäivän vuoksi. On paljastettu muistolaattoja, on muisteltu ja taivasteltu, ja onpa eilen kerrottu myös sairaalasta päässeen hölkkääjän silminnäkijäkertomus, jonka mukaan hyökkääjä ei ollut mustaihoinen vaan valkoihoinen ja kookas mies, eikä siis mitenkään syytetyn Coulibalyn näköinen, vaikka tämän asetta käyttikin. No, sivuseikka, varmaan.

Iltaseitsemän uutisissa nähtiin myös erinomainen esitys heti Charlie Hebdo -uutisoinnin jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti puhui tunteikkaasti ja kyyneliään taitavasti kameroille esittäen – aplodien kera, tottakai (ks. alla olevan videon kohdasta 1.15) –, aselakien kiristämisen puolesta. Sama videokuvaa jaettiin jokaisesta tuutista, myös Suomessa, ilman hämmennyksen häivää.

Jostakin kaukaa muistui mieleeni amerikkalainen elokuva vuodelta 1987 (ks. kohdasta 1.17). Eivät ne olleet ensimmäiset eivätkä viimeiset tekokyyneleet, mitkä televisossa on nähty. Sääli nykyistä tiedonvälitystä.

Ranskaa päivästä päivään: kyyneleet – les larmes

 

Michel Delpechin muistolle

Kuninkaantorttuja syötiin monessa ranskalaiskodissa eilen hiukan haikeissa tunnelmissa. Samana päivänä kun oli kerrottu 60- ja 70-lukujen rakastetun popparin, Michel Delpechin kuolemasta. Uutiset alkoivat suruviestillä, ihmiset lauloivat Depelchin suosituimpia lauluja ja muistelivat menneitä. Delpech’hän oli vielä suhteellisen nuori mies, 69-vuotias, mutta kurkkusyöpä koitui lopulta hänen kohtalokseen.

Tässä siis pieni näyte ranskalaisesta flirtistä rauhan ja rakkauden vuosilta. Minihameet ovat superminejä, mutta muuten tunnelma on aika ihanan viaton! Jos yllä oleva laulu ei ole tuttu, tämä sen sijaan saattaa olla, tulee aina välillä radiosta.

Ranskaa päivästä päivään: flirtti – un flirt (lausutaan ”flört”, kuuntele täällä)