Vastaisku prêt-à-porter-valmisvaatteille? Mittatilauspuku alkaen 490 euroa, paita alkaen 79 euroa. Miksipä ei? Paluu kunnon vaatteisiin onkin tulevaisuuden trendi?
Ranskaa päivästä päivään: mittatilaus – sur mesure (lausutaan ”syr mesyr”)
Ihanat tätöset kunniaan! Varsinkin ne, joilla on vaaleanpunainen käsilaukku ja vaaleanpunainen paita ja mahtavan pinkki hattuluomus päässä! Pikkuinen koira kruunaa kokonaisuuden 🙂
Ranskaa päivästä päivään: täti – une tante (lausutaan ”tant” eli /tɑ̃t/) (Vaikka Ranskassa vieraita naisihmisiä ei kutsutakaan tädeiksi vaan madameiksi, mistä taas on peräisin meidän hiukan toisenlaisen sävyn saanut rouvashenkilöä tarkoittava matami)
Mikäpä on pienen tytön tanssahdellessa kadulla, kun takkiakin koristavat eriväriset pallot.
Ranskaa päivästä päivään: tyttö – une fille (lausutaan ”fij” eli [fij])
Nämä ovat sen verran tyylikkään säärystimet, että melkein tekisi mieli keksiä niille ihan uusi nimi! Vaikka onhan sellainen jo olemassakin: oletko koskaan kuullut nilkkaimista?
Ranskaa päivästä päivään: säärystin/nilkkain – une guêtre
…vaikka totta puhuen ranskalaiset ovat varsin huonoja pipon käyttäjiä! Kaulaliinat kelpaavat kyllä, mutta pää jää usein suojaamatta. Mistä tämä johtuu? Muotijuttu? Kampauksen säästeleminen? En tiedä. Keski-ikäiset naiset ovat kyllä löytäneet jälleen hatut, mutta myssykansaa eivät ranskalaiset taida oikein olla, muuten kuin laskettelumäessä.
Toinen, vielä vaikeammin selitettävä juttu on käsineiden karttaminen. Nehän olisivat niin hienotkin!
Eivätkä mitkä tahansa siniset, vaan sähkönsiniset! Kahdeksankymmentäluvun paluu?
