Miltä ilmastonmuokkaus näyttää?

Aurinkoinen päivä Länsi-Ranskan maaseudulla.

Ei tule jouluaiheita vieläkään. Hesarissa on tänään ollut sivupalkissa tiedeuutinen, jonka mukaan ilmastonmuokkaus (engl. geoengineering, ransk. la géo-ingénierie) ei enää olekaan hörhöjen höpinöitä, vaan yhtäkkiä ja yllättäen varteenotettava mahdollisuus taistelussa ilmastonlämpenemistä vastaan. Takinkääntö oli odotettu veto, samoin se, että asiaa siloitellaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tulevaisuuden ruusunpunainen ja maailman pelastava toivekuva, kuten HS antaa ymmärtää, vaan mm. USA:ssa ja Euroopassa täydessä vauhdissa oleva erittäin häikäilemätön projekti, josta valtamedia on pääosin vaiennut.

Mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Ensimmäisiä sotateollisuuden testejä lentokoneiden levittämistä vanoista tehtiin jo 1940-luvulla, kuten tämä vanha videokuva kertoo, ja Yhdysvaltojen hallituksen ja ilmavoimien tavoitteena on ”omistaa sää vuoteen 2025 mennessä” (Owning the weather in 2025, US Air Force, pdf).

Miltä ilmastonmuokkaus sitten käytännössä näyttää? Sitä voi ”ihailla” esimerkiksi Ranskan taivaalla. Kulunut vuosi on tarjonnut siihen erinomaisen mahdollisuuden.

Yksi ilmastonmuokkauksen muoto on peittää aurinko kemikaalivanoin, joita ruiskuttavat hyvin alhaisissa korkeuksissa lentävät lentokoneet. Monia niistä ei havaita tutkissa lainkaan. Ääntä nämä lentokoneet eivät pidä, kunhan lentää porskuttavat vaan ja jättävät taakseen paksut vanat, jotka alkavat vähitellen levitä. Koneiden lentoreitit ovat myös mielenkiintoisia. Ne saattavat lentää kehäreittiä, vierekkäin tai peräjälkeen. Ne voivat tehdä taivaalle ristikon. Ja ne saattavat yhtäkkiä tehdä äkkikäännöksen, jollaista minkäänlainen reittikone ei tee, ellei sen lentäjä ole saanut sairaskohtausta tai muuten menettänyt järkeään. Ruiskutuslentoja suoritetaan myös yöaikaan, parhaiten ne voi havaita paljaalla silmällä kauniilla kuutamolla tai ilotulitusten paukkuessa.

HS:n haastattelema Ilmatieteen laitoksen tutkija Hannele Korhonen sanoo, että ”Joissakin laskelmissa megatonnin kuljetus [rikkihiukkasia] vuodessa vaatisi 500 jatkuvasti lentävää lentokonetta”. Hyvä rouva Korhonen, tervetuloa katselemaan Ranskan taivasta ja laskemaan vanoja jättäviä lentokoneita. Tai tutustumaan niihin laboratoriotutkimuksiin, joissa näiden ruiskutusten jälkeen esimerkiksi sadevedestä on löydetty – ei pilviin kylvettyä merisuolaa tai edes rikkiä vaan – alumiinia, strontiumia ja bariumia.

Ilmastoa muokkaamalla saadaan myös aikaan sateita, sadettomuutta, myrskyjä, tulvia… kaikkea sitä, mitä juuri tällä hetkellä nähdään mm. täällä Ranskassa.

Jos joku kaipaa ”virallista” totuutta asiasta, kannattaa tutustua esimerkiksi ruotsalaisen mepin Maj-Britt Theorinin EU:n parlamentille vuonna 1999 esittämään mietintöön (käännetty myös suomeksi) sekä tämän vuotiseen haastatteluun ilmastonmuokkauksesta ja HAARP:ista.

Erittäin hyvä ja selkeä esitys kemikaalivanoista keväällä 2012 Norjassa amerikkalaisen valokuvaajan infrapunakameralla kuvaamana täällä.

Ranskaa päivästä päivään: ilmaston muokkaus – la géo-ingénierie

Pariisin taivas

Hyppään hiukan jouluaiheen ohi ja kuvassa takaisin lokakuulle. Miksi? Koska tänään Pariisin pormestari on kertonut että Pariisin keskustassa vähennetään yksityisautoilua ja että erityisesti diesel-autot joutuvat pannaan ilmansaasteiden takia. Ehkä ehdotus on hyvä, mutta…

Kehottaisin kuitenkin sekä pormestaria että kaikkia Pariisissa vierailevia katsomaan taivasta ja pinnistämään muistiaan. Mistä lähtien Pariisin taivas on ollut raidoitettu? Mistä lähtien pilvet ovat olleet tämän muotoisia? Mistä lähtien lentokoneiden vanat ovat ulottuneet horisontista toiseen ja säilyneet sellaisenaan taivaalla kymmeniä minuutteja ja alkaneet vähitellen levitä niin, että koko taivaankantta peittää maidonvalkea harso, jonka läpi aurinko yrittää paistaa, tuloksetta?

Ylläolevaa kuvaa ei ole millään tavalla manipuloitu, eikä siinä ole heijastumia. Se on otettu auton ikkunasta Pariisin kehätiellä.

Mistä on oikein kyse? Siihen vastaa mm. tämä italialainen dokkari (tekstitykset ranskaksi).

Ranskaa päivästä päivään: saaste – la pollution (lausutaan ”polysion” eli  /pɔlysjɔ̃/)

Tulvia, lennokkeja ja kuollut valas

Uutisia Etelä-Ranskasta: Itäisen rannikon departementeille (Bouches-du-Rhône, Vaucluse, Var ja Alpes-Maritime) on annettu toiseksi korkein eli oranssi varoitustaso (Vigilance orange). Tiedossa on siis jälleen rankkasateita ja tulvia.

Vaan eivät varoitustasot kaikkea kerro. Naapurissa Gardin departementissa oli keltainen varoitus, mutta varhain tänä aamuna tulvavedet veivät nelihenkisestä autolla liikenteessä olleesta perheestä kaksi, pientä yksivuotiasta etsitään yhä. Isä on shokissa ja sairaalahoidossa.

Viikko sitten niin ikään Gardissa nähtiin miehittämätön lennokki Marcoulen ydinvoimalan yllä. Kuka näiden ydinvoimaloiden yllä pörrää ja miksi on yhä arvoitus

Samoihin aikoihin kerrottiin, että Saintes-Maries-de-la-Merin (Bouches-du-Rhône) hiekkarannalle ajautui kuollut valas. Nyt se pelätään räjähtävän. Valailla on hyvin herkkä kuuloaisti, ja rantaan kuolleina ajautuneiden valaiden ja samoihin aikoihin vesialueilla tapahtuvien merivoimien harjoitusten välillä on yhteys (kertoo Wikipedia). Mistään harjoituksista tai muista aktiviteeteistä Välimerellä ei tosin ole raportoitu, mutta kukapa sinne meren syvyyksiin näkee.

Mitä seuraavaksi? Maanjäristys?

Ranskaa päivästä päivään: valppaus, varovaisuus – vigilance (lausutaan  /viʒilɑ̃s/)

Pariisi lokakuussa

Pariisi

Aurinkoa, sadetta, aurinkoa, sadetta… Sellainen on sää lokakuun alussa Pariissa. Mitä siis pakata mukaan? Sandaalit, shortsit, tennarit ja takki. Ja sateenvarjo. Älä anna satunnaisen auringonpilkahduksen hämätä! Mutta älä myöskään tummien pilvien.

Ranskaa päivästä päivään: lokakuu – octobre (lausutaan ”oktobr” eli  /ɔktɔbʀ/)

Syysutua

Poiteau-Charentes

Ei, vieläkään ei ole virallisesti syksy, mutta… ei tämä utuinen aamumaisema nyt kovin kesäiseltäkään näytä.

Höps! Päinvastoin: vaikka kuva on otettu kesäaikaan (ja postaus sitten viivästynyt), niin itse asiassa juuri tänään on alkanut virallisesti syksy, automne. Suomalaisittain puhutaan syyspäiväntasauksesta, mikä tarkoittaa, että aamunnoususta aamunlaskuun on tasan 12 tuntia.

Vuodenajan vaihtuminen on huomioitu mm. Ranskan Googlen doodlessa (mistä kertoo mm. Le Point).

Ranskaa päivästä päivään: utu – le brouillard (lausutaan ”bruijar”eli  /bʀujaʀ/)

Miten aurinko pimennetään?

Länsiranskalainen taivas toukokuussa 2014

Ennen auringon pimentämiseen tarvittiin kuun varjo, nykyään se tehdään näppärästi tietyllä määrällä lentokonevanoja. Joku tosin saattaa kysyä, miksi tällaista ilmiötä ei nähty kymmenen vuotta sitten, vaikka lentokoneita oli silloinkin taivaalla runsaasti? Kas siinäpä pulma pyöriteltäväksi.

Ai kutittiko tuona päivänä kurkkua? Kyllä. Eikä se helpottanut seuraavinakaan päivinä.

Ranskaa päivästä päivään: harso – un voile (lausutaan ”vual” eli [vwal])

 

Rypsipellot kukkivat

Kevätväsymys – tai pikemminkin sääväsymys – kesti oletettua pitempään. Viimeisten parin viikon ajan katseeni on kääntynyt yhä useammin taivaalle. Juuri ennen pääsiäistä taivas oli pitkästä aikaa (lähes) entisenlainen: pilvet tutun muotoisia, sininen taivas näkyvissä niiden lomassa. Huomasin, miten taivaansinen voi alkaa unohtaa, ja toisaalta, kuinka paljon sitä voikaan kaivata.

Melkein kuin tässä kuvassa. Vaan kun tarkemmin katsoo, niin siellähän ne vanat ovat, oikeassa yläkulmassa. Sitten niitä tuli lisää, ja lisää, ja lisää… Ja puolen tunnin päästä pilvien lomasta ei näkynyt enää sininen vaan hopeanvalkoinen taivas.

Mutta katsotaanpa kuvassa muutakin: kyllä, rypsipellot kukkivat täyttä häkää! Tuoksu on huumaava… ja ehkä vähän aivastuttavakin.

Ranskaa päivästä päivään: rypsi – le colza (lausutaan ”kolža eli [kɔlza])

Huhtikuinen iltataivas

Päivällä taivasta peitti vaalea verho, jonka läpi aurinko ei päässyt kunnolla paistamaan, illalla näky oli tällainen. Kemikaaliruiskutukset ovat nykyään lähes jokapäiväisiä, ja lauantaina meno on taattu.

Ruotsissa kansalaiset ovat haastaneet hallituksensa oikeuteen, koska kysymyksiin lentokoneiden suorittamista kemikaaliruiskutuksista ei vastata. Haasteen voi lukea täältä ruotsiksi. Ranskassahan asiaa on niin ikään tiedusteltu hallitukselta, mutta vastauksia ei ole herunut. Miten on, mahtaako uusi ympäristöministeri avata sanaisen arkkunsa?

Ranskaa päivästä päivään: Ruotsi – la Suède (lausutaan ”syed” eli  [sɥεd])

Paluu rannalle

La Grande Plage, Carnac, Bretagne

Muutama viikko sitten Carnacin hiekkarannalle ei päässyt mereltä huuhtoutuneiden myrkkyjätösten vuoksi, mutta nyt alue on siivottu ja rannalla voi taas kirmata, leikkiä tai olla vain ja nauttia kauniista maisemista. Ja katso: ei yhtä ainutta lentokoneen jättämää kemikaalivanaa taivaalla. Vai miten on, ovatko lentokoneet yhtäkkiä jättäneet kokonaan lentämättä? Siinäpä kysymys, johon odotamme mm. Ranskan hallitukselta vastausta.

Ranskaa päivästä päivään: hiekkaranta – la plage [plaʒ]

Menhir ja kadonnut aurinko

Pierre longue eli Menhir Signal -niminen 232 metrin korkuinen menhir eli pystykivi on seissyt Atlantin rannalla Le Croisicissa tuhansia vuosia, aina neoliittiselta ajalta alkaen. Ei tosin ihan aina juuri tässä kohtaa: toisen maailmansodan aikana saksalaiset rakensivat Atlantin vallia, jonka tiellä menhir sattui olemaan, joten kivi poistettiin. Nykyiselle paikalleen Le Croisicin rantatien varrelle se pysytettiin 1970-luvulla.

Menhirin (ja talvilomalaisten) piti nauttia auringosta eilen sunnuntaina. Ranskan ilmatieteenlaitos oli luvannut koko päiväksi täyttä auringonporotusta pilvettömältä taivaalta, mutta… kymmenen aikaan aamulla laskin taivaalla parisenkymmentä lentokonevanaa… puolenpäivän aikaan taivasta peitti jo harmaa harso… ja vähän jälkeen neljän iltapäivällä taivaasta ei ollut enää näkyvissä mitään. Aurinko yritti kaikkensa, mutta kuvasta näkyy mikä oli tulos.

Ranskaa päivästä päivään: kivi – une pierre (lausutaan ”pier” [pjεr])

Katso taivasta

Iltapäivällä ne olivat taas taivaalla. Lentokoneiden jättämät vanat, jotka muodostavat verkon päittemme ylle. Vanoja on kahdenlaisia: perinteiset vesihöyryvanat katoavat nopeasti, kun taas nämä toiset pysyvät taivaalla tuntikausia. Myöhemmin taivasta peitti jo tutuksi tullut harso, jonka läpi aurinko epätoivoisesti yritti puskea.

Kemikaalisuihkutuksia vastaan osoitettiin Ranskassa mieltä tammikuun lopulla ainakin Bretagnen Ploërmelissa ja Rhône-Alpes’n Montélimarissa. Pääuutislähetyksiin nämä mielenosoitukset eivät vielä pääse, mutta paikallisuutisissa niistä on ainakin maininta. TV3 Rhône Alpes’n uutispätkän aiheesta voi katsoa täällä. Lisäksi kemikaalivanoista ja niiden terveysvaikutuksista on lähetetty Ranskan ympäristöministerille  ainakin kaksi kirjallista kysymystä  (vuonna 2012 lääkäri ja kansalliskokouksen jäsen Gérard Bapt ja vuonna 2013 kunnanjohtaja Joël Giraud), mutta vastauksia niihin ei toistaiseksi ole saatu.

Ranskaa päivästä päivään: taivas – le ciel (lausutaan siel eli [sjεl)

Myrkkypalloja ja kuolleita lintuja

Saint-Gildas-de-Rhuys’n uimaranta syksyllä, tällä hetkellä sinne ei ole pääsyä myrkkykiteiden vuoksi

Oudot säät jatkuvat Ranskassa. Punainen alertti on poistettu Bretagnestakin, mutta ennätysmäiset tulvat tekevät yhä tuhojaan. Normandiassa ydinvoimala pysähtyi lauantaina voimakkaan ukonilman seurauksena, eikä toista reaktoria ole vieläkään käynnistetty.

Mistäkö kaikki tämä johtuu? Syytä kaiketi etsitään. Yksi ihmetyksen aihe on tuuli, joka puhaltaa Yhdysvalloista Atlantin yli Ranskan rannoille, mikä iltauutisten meteorologin mukaan on ”bizarre”. Toinen ongelma on Bretagnen ja Vendéen rannoille huuhtoutuneet myrkkykiteet ja kuolleet linnut. ”Ei myrsky lintuja tapa”, todettiin televisiossakin.

Tutkimukset on aloitettu ja tuloksia saadaan… kuka tietää milloin (ollaan valmiita kuulemaan).

Ranskaa päivästä päivään: outo, kummallinen – bizarre (lausutaan ”bižar” eli /bɪˈzɑː/; kuuntele ääntämys täällä)

P.S. Lisään päivittäisten sanojen perään nyt myös ääntämysohjeet, ja viimeistä linkkiä klikkaamalla pääsee Laroussen sanakirjan sivuille, missä voi myös kuunnella ääntämyksen. Kiitos ehdotuksesta, Inna!

Rakeita

Sääaiheilla jatketaan, sillä talvimyrskyt ja huono sää riepottelevat edelleen Ranskaa. Tällä kertaa saatiin rakeita. Nämä ovat kuitenkin normaalikokoisia, eikä – luojan kiitos – pingispallon kokoisia, kuten viime vuonna esimerkiksi Auvergnessa, Charente-Maritimen alueella ja Saint-Etiennessä Rhône-Alpesissa (uutiskuvaa linkkien takana).

Ranskaa päivästä päivään: raesade – grêle