sää

Miltä ilmastonmuokkaus näyttää?

jp1214raidoitettutaivas

Aurinkoinen päivä Länsi-Ranskan maaseudulla.

Ei tule jouluaiheita vieläkään. Hesarissa on tänään ollut sivupalkissa tiedeuutinen, jonka mukaan ilmastonmuokkaus (engl. geoengineering, ransk. la géo-ingénierie) ei enää olekaan hörhöjen höpinöitä, vaan yhtäkkiä ja yllättäen varteenotettava mahdollisuus taistelussa ilmastonlämpenemistä vastaan. Takinkääntö oli odotettu veto, samoin se, että asiaa siloitellaan.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tulevaisuuden ruusunpunainen ja maailman pelastava toivekuva, kuten HS antaa ymmärtää, vaan mm. USA:ssa ja Euroopassa täydessä vauhdissa oleva erittäin häikäilemätön projekti, josta valtamedia on pääosin vaiennut.

Mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Ensimmäisiä sotateollisuuden testejä lentokoneiden levittämistä vanoista tehtiin jo 1940-luvulla, kuten tämä vanha videokuva kertoo, ja Yhdysvaltojen hallituksen ja ilmavoimien tavoitteena on ”omistaa sää vuoteen 2025 mennessä” (Owning the weather in 2025, US Air Force, pdf).

Miltä ilmastonmuokkaus sitten käytännössä näyttää? Sitä voi ”ihailla” esimerkiksi Ranskan taivaalla. Kulunut vuosi on tarjonnut siihen erinomaisen mahdollisuuden.

Yksi ilmastonmuokkauksen muoto on peittää aurinko kemikaalivanoin, joita ruiskuttavat hyvin alhaisissa korkeuksissa lentävät lentokoneet. Monia niistä ei havaita tutkissa lainkaan. Ääntä nämä lentokoneet eivät pidä, kunhan lentää porskuttavat vaan ja jättävät taakseen paksut vanat, jotka alkavat vähitellen levitä. Koneiden lentoreitit ovat myös mielenkiintoisia. Ne saattavat lentää kehäreittiä, vierekkäin tai peräjälkeen. Ne voivat tehdä taivaalle ristikon. Ja ne saattavat yhtäkkiä tehdä äkkikäännöksen, jollaista minkäänlainen reittikone ei tee, ellei sen lentäjä ole saanut sairaskohtausta tai muuten menettänyt järkeään. Ruiskutuslentoja suoritetaan myös yöaikaan, parhaiten ne voi havaita paljaalla silmällä kauniilla kuutamolla tai ilotulitusten paukkuessa.

HS:n haastattelema Ilmatieteen laitoksen tutkija Hannele Korhonen sanoo, että ”Joissakin laskelmissa megatonnin kuljetus [rikkihiukkasia] vuodessa vaatisi 500 jatkuvasti lentävää lentokonetta”. Hyvä rouva Korhonen, tervetuloa katselemaan Ranskan taivasta ja laskemaan vanoja jättäviä lentokoneita. Tai tutustumaan niihin laboratoriotutkimuksiin, joissa näiden ruiskutusten jälkeen esimerkiksi sadevedestä on löydetty – ei pilviin kylvettyä merisuolaa tai edes rikkiä vaan – alumiinia, strontiumia ja bariumia.

Ilmastoa muokkaamalla saadaan myös aikaan sateita, sadettomuutta, myrskyjä, tulvia… kaikkea sitä, mitä juuri tällä hetkellä nähdään mm. täällä Ranskassa.

Jos joku kaipaa ”virallista” totuutta asiasta, kannattaa tutustua esimerkiksi ruotsalaisen mepin Maj-Britt Theorinin EU:n parlamentille vuonna 1999 esittämään mietintöön (käännetty myös suomeksi) sekä tämän vuotiseen haastatteluun ilmastonmuokkauksesta ja HAARP:ista.

Erittäin hyvä ja selkeä esitys kemikaalivanoista keväällä 2012 Norjassa amerikkalaisen valokuvaajan infrapunakameralla kuvaamana täällä.

Ranskaa päivästä päivään: ilmaston muokkaus – la géo-ingénierie

Mainokset

Pariisin taivas

ma1214pariisintaivasHyppään hiukan jouluaiheen ohi ja kuvassa takaisin lokakuulle. Miksi? Koska tänään Pariisin pormestari on kertonut että Pariisin keskustassa vähennetään yksityisautoilua ja että erityisesti diesel-autot joutuvat pannaan ilmansaasteiden takia. Ehkä ehdotus on hyvä, mutta…

Kehottaisin kuitenkin sekä pormestaria että kaikkia Pariisissa vierailevia katsomaan taivasta ja pinnistämään muistiaan. Mistä lähtien Pariisin taivas on ollut raidoitettu? Mistä lähtien pilvet ovat olleet tämän muotoisia? Mistä lähtien lentokoneiden vanat ovat ulottuneet horisontista toiseen ja säilyneet sellaisenaan taivaalla kymmeniä minuutteja ja alkaneet vähitellen levitä niin, että koko taivaankantta peittää maidonvalkea harso, jonka läpi aurinko yrittää paistaa, tuloksetta?

Ylläolevaa kuvaa ei ole millään tavalla manipuloitu, eikä siinä ole heijastumia. Se on otettu auton ikkunasta Pariisin kehätiellä.

Mistä on oikein kyse? Siihen vastaa mm. tämä italialainen dokkari (tekstitykset ranskaksi).

Ranskaa päivästä päivään: saaste – la pollution (lausutaan ”polysion” eli  /pɔlysjɔ̃/)

Tulvia, lennokkeja ja kuollut valas

ma151114sadeUutisia Etelä-Ranskasta: Itäisen rannikon departementeille (Bouches-du-Rhône, Vaucluse, Var ja Alpes-Maritime) on annettu toiseksi korkein eli oranssi varoitustaso (Vigilance orange). Tiedossa on siis jälleen rankkasateita ja tulvia.

Vaan eivät varoitustasot kaikkea kerro. Naapurissa Gardin departementissa oli keltainen varoitus, mutta varhain tänä aamuna tulvavedet veivät nelihenkisestä autolla liikenteessä olleesta perheestä kaksi, pientä yksivuotiasta etsitään yhä. Isä on shokissa ja sairaalahoidossa.

Viikko sitten niin ikään Gardissa nähtiin miehittämätön lennokki Marcoulen ydinvoimalan yllä. Kuka näiden ydinvoimaloiden yllä pörrää ja miksi on yhä arvoitus

Samoihin aikoihin kerrottiin, että Saintes-Maries-de-la-Merin (Bouches-du-Rhône) hiekkarannalle ajautui kuollut valas. Nyt se pelätään räjähtävän. Valailla on hyvin herkkä kuuloaisti, ja rantaan kuolleina ajautuneiden valaiden ja samoihin aikoihin vesialueilla tapahtuvien merivoimien harjoitusten välillä on yhteys (kertoo Wikipedia). Mistään harjoituksista tai muista aktiviteeteistä Välimerellä ei tosin ole raportoitu, mutta kukapa sinne meren syvyyksiin näkee.

Mitä seuraavaksi? Maanjäristys?

Ranskaa päivästä päivään: valppaus, varovaisuus – vigilance (lausutaan  /viʒilɑ̃s/)

Pariisi lokakuussa

ma121014suojatie

Pariisi

Aurinkoa, sadetta, aurinkoa, sadetta… Sellainen on sää lokakuun alussa Pariissa. Mitä siis pakata mukaan? Sandaalit, shortsit, tennarit ja takki. Ja sateenvarjo. Älä anna satunnaisen auringonpilkahduksen hämätä! Mutta älä myöskään tummien pilvien.

Ranskaa päivästä päivään: lokakuu – octobre (lausutaan ”oktobr” eli  /ɔktɔbʀ/)

Syysutua

Poiteau-Charentes

Poiteau-Charentes

Ei, vieläkään ei ole virallisesti syksy, mutta… ei tämä utuinen aamumaisema nyt kovin kesäiseltäkään näytä.

Höps! Päinvastoin: vaikka kuva on otettu kesäaikaan (ja postaus sitten viivästynyt), niin itse asiassa juuri tänään on alkanut virallisesti syksy, automne. Suomalaisittain puhutaan syyspäiväntasauksesta, mikä tarkoittaa, että aamunnoususta aamunlaskuun on tasan 12 tuntia.

Vuodenajan vaihtuminen on huomioitu mm. Ranskan Googlen doodlessa (mistä kertoo mm. Le Point).

Ranskaa päivästä päivään: utu – le brouillard (lausutaan ”bruijar”eli  /bʀujaʀ/)

Miten aurinko pimennetään?

ma190514aurinko

Länsiranskalainen taivas toukokuussa 2014

Ennen auringon pimentämiseen tarvittiin kuun varjo, nykyään se tehdään näppärästi tietyllä määrällä lentokonevanoja. Joku tosin saattaa kysyä, miksi tällaista ilmiötä ei nähty kymmenen vuotta sitten, vaikka lentokoneita oli silloinkin taivaalla runsaasti? Kas siinäpä pulma pyöriteltäväksi.

Ai kutittiko tuona päivänä kurkkua? Kyllä. Eikä se helpottanut seuraavinakaan päivinä.

Ranskaa päivästä päivään: harso – un voile (lausutaan ”vual” eli [vwal])

 

Rypsipellot kukkivat

ma240414rypsipeltoKevätväsymys – tai pikemminkin sääväsymys – kesti oletettua pitempään. Viimeisten parin viikon ajan katseeni on kääntynyt yhä useammin taivaalle. Juuri ennen pääsiäistä taivas oli pitkästä aikaa (lähes) entisenlainen: pilvet tutun muotoisia, sininen taivas näkyvissä niiden lomassa. Huomasin, miten taivaansinen voi alkaa unohtaa, ja toisaalta, kuinka paljon sitä voikaan kaivata.

Melkein kuin tässä kuvassa. Vaan kun tarkemmin katsoo, niin siellähän ne vanat ovat, oikeassa yläkulmassa. Sitten niitä tuli lisää, ja lisää, ja lisää… Ja puolen tunnin päästä pilvien lomasta ei näkynyt enää sininen vaan hopeanvalkoinen taivas.

Mutta katsotaanpa kuvassa muutakin: kyllä, rypsipellot kukkivat täyttä häkää! Tuoksu on huumaava… ja ehkä vähän aivastuttavakin.

Ranskaa päivästä päivään: rypsi – le colza (lausutaan ”kolža eli [kɔlza])