Kuninkaantortut mukaan

Loppiainen (Épiphanie) ei ole Ranskassa pyhäpäivä, joten sitä vietetään tammikuun ensimmäisen päivän jälkeisenä sunnuntaina. Ongelmia tuottaakin päivän leivonnainen, galette des rois. Mitä tehdä, kun leipomot ovat yleensä sunnuntaisin kiinni?

Yksi ongelmanratkaisu löytyy drive-in-leipomoista. Kuten kuvasta näkyy, kuninkaantorttua on saatavilla, ja voin kertoa, että rakennusta kiersi autojen jono.

Vuonna 2014 tehtyjen kyselyjen mukaan 97% (tai 85%  riippuen kyselystä) ranskalaisista viettää loppiaista. 70% syö frangipaanilla täytettyä kuninkaantorttua, 11 % (lähinnä Etelä-Ranskassa) syö kuninkaanpullaa ja 8 % valitsee omenaisen kuninkaantortun. Näin kertoi meille Wikipedia. Entä sinä, mikä on sinun suosikkisi?

Viime vuoden loppiaispostauksessa enemmän galette des rois -leivonnaisesta.

Ranskaa päivästä päivään: drive-in – service au volant (lausutaan \sɛʁ.vis o vɔ.lɑ̃\)

P.S. Blogia voi seurata nyt myös Blogit.fi-listauksessa!

Spelttileipää ranskalaisittain

Myönnän: en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että olen syönyt jo vuosia spelttileipää. Leipuri oli vain kertonut, että épeautre on vanha viljalajike ja että leipä on oikein hyvää. Ja hyvää se toki onkin! Ja minusta ihan erilaista kuin ne tiiviit spelttileivät, joita olen (mielestäni) Suomessa maistanut…

Eli jos sinulla on epäilyksiä speltin suhteen, niin kokeile Ranskassa uudestaan.

Ranskassa speltti tunnetaan myös gallien vehnänä, blé des Gaulois. Viitannee varmaan sen vanhaan perimään.

Ranskaa päivästä päivään: speltti – épeautre (lausutaa ”epotr” eli  /epotʀ/)

Pullat uuniin

…tai itse asiassa voisarvet eli croissantit. Viimeinen silaus sudilla ja se on siinä.

Kuka haluaa ostaa jäädytettyjä croissantteja, kun tällaisia ihania oikeitakin on saatavilla? Ja samaan hintaan kaiken lisäksi!

Ranskaa päivästä päivään: voisarvi – un croissant (lausutaan ”kruassan” eli  /kʀwasɑ̃, ɑ̃t/; kuuntele ääntämys täällä)

 

Kuninkaiden torttu

Tänään loppuu joulu, ja sen kunniaksi syödään kuninkaiden torttua (galette des rois). Valittavana on kahden täytevaihtoehdon välillä: frangipanea eli mantelitahnaa tai omenahilloa. Eteläranskalaisilla on lehtitaikinaisen tortun lisäksi myös pullamainen, sokeroiduilla hedelmillä koristeltu gâteau des rois.

Kotona torttu leikataan niin moneen osaan kuin syöjiä on, ja perheen nuorin kertoo pöydän alta kuka saa kulloinkin ottaa palan. Se, jonka hampaisiin osuu keraaminen hahmo eli fève, on päivän kuningas ja saa valita kuningattarensa. Tai toisin päin.

Nykyään fèvet ovat myös keräilykappaleita, ja onpa näillä fabofiileillä oma yhdistyksensäkin. Blainin pikkukaupungissa Nantesin lähellä 20 000 fèven kokoelma on puolestaan päässyt museoon.

Harrastuksen ymmärtää hyvin, sillä torttuun piilotetut esineet ovat usein hyvin hauskoja. Ne voivat esittää mitä tahansa kauniista arlesittaresta macaron-leivokseen ja pelikaanimekaanikosta jalkapallolegenda Zinédine Zidaneen. Ja onpa hampaisiin saattanut kalahtaa giljotiinikin, joita piilotettiin kuninkaiden torttuun Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlien kunniaksi!

Mutta yksi jää aina ilman. Nimittäin Ranskan presidentti, joka ei saa leikkiä kuningasleikkiä. Siksi Élysée-palatsiin tuodaankin fèvetön ja kruunuton, mutta sitä vastoin jättimäisen kokoinen kuninkaiden torttu.

Ranskaa päivästä päivään: loppiainen – Épiphanie (lausutaan [epifani])

Tuoretta ranskanpullaa

Briossia, patonkia, leipää, viennoiserieta… Torilta saa myös tuoreet leipomotuotteet, hymyn kera. Kukapa ei niitä muoviinpakattuja näihin vaihtaisi?

Ranskaa päivästä päivään: leipomo – boulangerie (lausutaan ”bulanʒri” eli [bulɑ̃ʒri])

Mansikka-aika

…on alkanut! SItä juhlistetaan tietenkin vuoden ensimmäisellä mansikkatortulla. Nämä mansikat taitavat vielä olla Espanjasta kotoisin, ”kotimaisia” eli ranskalaisia odotellaan vielä hetken.

P.S. Ei, ehei, nämä taisivat sittenkin olla ihan ranskalaisia mansikanmollukoita. Paikallisia mansikoita ovat myyntipöydät nyt täynnänsä!

Ranskaa päivästä päivään: mansikkatorttu – tarte aux fraises (lausutaan ”tart o frež” eli [tart o frεz])

Kolme miestä ja kaksi leipää

…eli kuka jää ilman?

Ranskaa päivästä päivään: leipä – le pain (lausutaan ”lö pä(ng)” eli [pε̃])

Vaniljainen café gourmand

Café gourmand on nykyään varsin suosittu vaihtoehto perinteiselle jälkiruoalle. Nopeaa, sillä kahvi tuodaan minijälkiruokien kanssa samaan aikaan, ja kätevää, sillä kaikkea pääsee maistelemaan!

Tällä kertaa café gourmandin teemana oli selvästikin vanilja. Keksissä sitä oli, samoin vanukkaassa, ja  kepeällä karamellisoidulla marengilla koristeltu île flottantekin perustuu juurikin vaniljakiisselille (joka puolestaan on saanut hämmentävän ranskalaisnimen, crème anglais eli englantilainen kerma).

Ranskaa päivästä päivään: vanilja – la vanille (lausutaan ”la vanij” eli [vanij])

Juustomaakarin rapunisut

Länsiranskalaisen Poiteaun alueen makea erikoisuus on tourteau fromager eli juustomaakarin taskurapu. Musta ja rapea kuori kätkee sisälleen vuohenjuustolle vivahtavan pullan. Ja kun leivonnaisen vie merenrantaan, niin kyllä, se muistuttaa kovasti taskurapua!

Rapunisuja on erikokoisia – ja eri hintaisia. Nämä 5 euron leivonnaiset olivat aika kookkaita, naapurissa olisi saanut puoleen hintaan. Mutta hyviä nämä olivat, ja säilyivät pitkään. Loput lämmitettiin paahtimessa, jolloin tuorevuohenjuuston maku nousi hienosti esiin.

Ranskaa päivästä päivään: taskurapu – tourteau (”turtoo” eli /tuʁ.to/; klikkaa linkkiä kuunnellaksesi ääntämyksen)

Heijastuksia

Sète, Languedoc-Roussillon

…leipomon ikkunassa.

Ranskaa päivästä päivään: heijastus – reflet

Kuninkaiden kakkuja

Loppiainen oli eilen, mutta tänäänkin (ja huomenna ja vielä vähän aikaa sen jälkeenkin) vielä löytää leipomoista kuninkaiden kakkua, galette des rois. Lehtitaikinakuoren sisältä paljastuu mantelimassaa (frangipane) tai omenahilloa, ja se, jonka hampaisiin kolahtaa papu, fève (tätä nykyä pieni keraaminen esine), on päivän kuningas.

Ranskaa päivästä päivään: loppiainen – Épiphanie

Täällä vartioin minä

…eli paikallisen leipurin näkemys jonkinlaisesta pikkuhirviöstä. Hän ja hänen erilaiset kumppaninsa vartioivat hanhenmaksoja ja muita herkkuja lounaisranskalaisessa puodissa.

Perusasioita

Mitäpä sitä ihminen (tai ainakaan ranskalainen) muuta tarvitsee, kuin kaasua keittiöön ja patonkia pöytään. Siitä se kaikki alkaa, tai ainakin iltaruoan valmistaminen.