Oikeaa voita

Jos oikein haluaa herkutella, sivellään oikealle leivälle oikeaa voita. Unohdetaan muoviin pakatut ja muovilta maistuvat leiväksi kutsutut teollisuusvalmisteet ja supermarketin voit ja – luonnollisesti – margariinipaketit.

Oikeaa kunnon voita kannattaa käyttää myös silloin, kun haluaa paistaa pannulla kalakaupasta ostettua hyvää kalaa, esimerkiksi hietakampelaa (sole). Hyvää kalaa ei kannata pilata huonolla voilla.

Mistäkö sitä hyvää voita sitten saa? Juustokaupasta. Usein niitä myydään erikseen pakattuina tai sitten kauppias leikkaa voikimpaleesta sopivan kokoisen palan.

Ranskaa päivästä päivään: voi – le beurre (lausutaan ”bör” eli  /bœʀ/)

Ei plafondi vaan…

palovaroitin

Palovaroittimet tulivat pakollisiksi Ranskassa toissa vuoden alussa, mutta toki niitä on käytetty sitä ennekin. Kuten linnoissa. Eihän tuo valkoinen möhkäle nyt esteettinen tietenkään ole, mutta mieluummin se kuin liekit katossa…

Ranskaa päivästä päivään: sisäkatto – un plafond (lausutaan /plafɔ̃/)  (Niin, joku saattaa huomata, mistä on lainasana plafondi eli kattovalaisin saanut nimensä!)

Mitä taivaalla tapahtuu?

tarra

Suomessa on viime päivinä ihmetelty ilmakehässä havaittua mystistä radioaktiivista ainetta. Säteilyturvakeskus eli STUK on ihmeissään: ei sellaista pitäisi ilmakehässä olla. Syyksi epäillään kaukaa Euroopasta kantautuneita tuulia, jotka ovat johdatelleet radioaktiivista ainetta sikäläisistä ydinvoimaloista (mitä? eikös niiden pitänyt olla turvallisia ja saastuttamattomia ja vielä kaiken lisäksi halpoja?). Tai ehkä se tulee itäeurooppalaisesta lääketehtaasta. Vai onko pelottava Venäjä kenties tehnyt ydinkokeen? Nyt on sitten Yhdysvallat lähettänyt Britanniaan (yllätys…) lentokoneenkin salaista tehtävää varten.

Tuo noin niin… Vai pitäisikö sittenkin kääntää katseet taivaalle? Euroopassa taivas on nykyään lähes säännönmukaisesti raidoitettu, ristitetty tai maidonvalkea. Toki poikkeuspäiviäkin on, mutta tämä on tällä hetkellä todellisuutta. Ja sitä se on nykyään myös Suomessa. Muutos on tapahtunut nopeasti (ja heh, jotain tekemistä sillä on amerikkalaissotilaiden Suomeen saapumisen kanssa, sorry vaan) ja taivas on nykyään samanlainen sekasotku Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa. Ranskan taivaasta löytyy kuvia tästäkin blogista.

Katsokaa taivasta. Katsokaa vanhoja valokuvianne. Tutkikaa omin silmin miten nuo vanat vähitellen muuttuvat, millaisia erilaisia vanoja lentokoneet nykyään jättävät. Välillä ne ovat pitkiä, välillä lyhyitä, välillä ne katkeilevat. Katsotaa pilviä. Muistelkaa, mistä lähtien pilvistä on tullut kloorivalkaistuja ja karvaisia. Milloin pilvet lakkasivat liikkumasta, tai mistä lähtien ne liikkuivat sellaisenaan selkeinä vanoina?

Kyseenalaistakaa.

Ja katsokaa tämä italialainen dokkari. Se selittää paljon. Tekstitykset löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi. Kuka tekisi ne suomeksi?

Päivän kuva on ranskalaisen kaupungin kadulta, näitä tarroja näkyy aina silloin tällöin. Vielä vähän, mutta toivottavasti yhä enemmän. Poliitikot? Oi he tietävät tasan tarkkaan mitä taivaalla tapahtuu.

Pieni lisäys vielä: natotrollit ja disinformaatikot, älkää suotta vaivautuko kommentoimaan, en julkaise niitä kuitenkaan.

Ranskaa päivästä päivään: regardez le ciel – katsokaa taivasta. Les chemtrails nous empoisonnent – kemikaalivanat myrkyttävät meidät.

Herra ja rouva Croque

lounas

Ei (tällä kertaa) ehkä se maittavin lounas, mutta siitä huolimatta kovin ranskalainen. Croque-madame (monsieurilla kun on hattu eli paistettu kananmuna leivän päällä) ja ranskiksia seuraksi. Ja punaviiniä. Brasseriessa. Ei aina tarvitse mitään sen kummempaa. Kun tunnelmakin on kiva, eikä hinta päätä huimaava.

Kerrotaan, että ensimmäisen kerran croque-monsieur tarjottiin pariisilaiskahvilassa vuonna 1910. Leivän nimestä kerrotaan puolestaan tarinaa, että baarimikko olisi läppänä heittänyt, että liha vaaleiden leipäviipaleiden välissä olisi ihmislihaa… No eipä tietenkään ole, vaan Pariisin kinkkua.

Ranskaa päivästä päivään: un croque-madame – lämmin juusto-kinkkuleipä, jonka päällä on paistettu muna (lausutaan ”krok-madam”)

Normandian silta

normandian_silta

Normandian silta eli le Pont de Normandie on Seinejoen ylittävä vinoköysisilta, joka yhdistää Le Havren Honfleuriin. Ja kun sillä ajetaan niin näyttää tältä! Itse asiassa siltoja on kaksi, ja molemmat ovat häkellyttävän jyrkkiä. Valmistuessaan vuonna 1995 Normandian silta löi aikaisemmat korkeusennätykset, mutta muutaman vuoden päästä rakennettiin taas korkeampia. On meillä ihmisillä huvit. Maisemat olisivat komeat, jos niitä ehtisi katsoa.

Muita ranskalaissiltoja löytyy tämän tägin takaa.

Ranskaa päivästä päivään: Normandia – la Normandie (lausutaan ”normandi”)

Coucou !

seina

Kukkuu! Olen elossa, samoin blogini, vaikka välillä näytti jo ihan toiselta. Nyt tuntui kuitenkin olevan aika pyyhkiä pölyjä niskasta ja niksahdellen ja naksahdellen lähteä uudelleen käyntiin.

Mietin jo toista nimeäkin blogille, joka ei enää päivity joka päivä vaan tavanomaisen blogin mukaisesti silloin, kun kun blogituttaa. En kuitenkaan keksinyt mitään (nasevaa). Joten mennään tällä vielä toistaiseksi ja vaihdetaan, jos sille päälle ruvetaan. Blogin ulkoasua kuitenkin vähän muutin huvikseni (samoin bloggaajanimeä ja muita pikku yksityiskohtia). Tervetuloa takaisin!

Ranskaa päivästä päivään: kukkuu – coucou (lausutaan ”kukuu”)