ruoka

Oikeaa voita

Jos oikein haluaa herkutella, sivellään oikealle leivälle oikeaa voita. Unohdetaan muoviin pakatut ja muovilta maistuvat leiväksi kutsutut teollisuusvalmisteet ja supermarketin voit ja – luonnollisesti – margariinipaketit.

Oikeaa kunnon voita kannattaa käyttää myös silloin, kun haluaa paistaa pannulla kalakaupasta ostettua hyvää kalaa, esimerkiksi hietakampelaa (sole). Hyvää kalaa ei kannata pilata huonolla voilla.

Mistäkö sitä hyvää voita sitten saa? Juustokaupasta. Usein niitä myydään erikseen pakattuina tai sitten kauppias leikkaa voikimpaleesta sopivan kokoisen palan.

Ranskaa päivästä päivään: voi – le beurre (lausutaan ”bör” eli  /bœʀ/)

Herra ja rouva Croque

lounas

Ei (tällä kertaa) ehkä se maittavin lounas, mutta siitä huolimatta kovin ranskalainen. Croque-madame (monsieurilla kun on hattu eli paistettu kananmuna leivän päällä) ja ranskiksia seuraksi. Ja punaviiniä. Brasseriessa. Ei aina tarvitse mitään sen kummempaa. Kun tunnelmakin on kiva, eikä hinta päätä huimaava.

Kerrotaan, että ensimmäisen kerran croque-monsieur tarjottiin pariisilaiskahvilassa vuonna 1910. Leivän nimestä kerrotaan puolestaan tarinaa, että baarimikko olisi läppänä heittänyt, että liha vaaleiden leipäviipaleiden välissä olisi ihmislihaa… No eipä tietenkään ole, vaan Pariisin kinkkua.

Ranskaa päivästä päivään: un croque-madame – lämmin juusto-kinkkuleipä, jonka päällä on paistettu muna (lausutaan ”krok-madam”)

Kuinka monta juustoa?

juustotarjotin

”Comment voulez-vous gouverner un pays où il existe 365 variétés de fromages ?”

Kuinka voi hallita maata, jossa on 365* lajia juustoa, ihmetteli aikoinaan kenraali ja presidentti Charles de Gaulle.

Kysymys kuuluukin: kuinka monta juustolajia Sinä tunnistat kuvassa olevasta juustotarjottimesta?

Ranskaa päivästä päivään: juusto – le fromage (lausutaan  /fʀɔmaʒ/, kuuntele täällä)

*Lähteen mukaan mainitaan mm. 246, 258, 300 ja 365 juustolajia, mutta pointti tullee joka tapauksessa selville…

Spelttileipää ranskalaisittain

spelttileipaMyönnän: en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että olen syönyt jo vuosia spelttileipää. Leipuri oli vain kertonut, että épeautre on vanha viljalajike ja että leipä on oikein hyvää. Ja hyvää se toki onkin! Ja minusta ihan erilaista kuin ne tiiviit spelttileivät, joita olen (mielestäni) Suomessa maistanut…

Eli jos sinulla on epäilyksiä speltin suhteen, niin kokeile Ranskassa uudestaan.

Ranskassa speltti tunnetaan myös gallien vehnänä, blé des Gaulois. Viitannee varmaan sen vanhaan perimään.

Ranskaa päivästä päivään: speltti – épeautre (lausutaa ”epotr” eli  /epotʀ/)

Charcuterien salaatit

ma1214salaatit

Bonnes Fêtes, eli hyvää juhla-aikaa!

Jos tarkkoja ollaan, charcuterie-liikkeet myyvät nk. lihajalosteita (pääosin possua), kuten kinkkua, makkaraa, leikkeleitä, pateita, terriinejä, jne. Mutta usein niistä löytyy paljon muutakin, kuten valmisruokia, suolaisia piirakoita sekä erilaisia salaatteja. Eikä kyseessä ole mitkään teolliset pöperöt, vaan myymälän omassa keittiössä tehdyt herkut.

Charcuteriet ovatkin mainio paikka tutustua ranskalaiseen kotiruokaan, jollei saa kutsua perheen pöydän ääreen. Tarjolla voi olla vaikka perunagratiinia, paellaa tai burgundinpataa. Asiakkaisiin kuuluu myös paljon vanhuksia, jotka eivät ryhdy kokonaista kattilallista tai vuoallista yhtä ihmistä varten valmistamaan, mutta jotka haluavat nauttia hyvästä ruoasta.

Tässä jouluisesti koristellussa charcuterien ikkunassa on toinen toistaan houkuttelevampia salaatteja esillä. Hyviä? Totta vie!

Ranskaa päivästä päivään: charcuterie (lausutaan ”šarkytrii” eli /ʃaʀkytʀi/) – lihajaloste, lihajalosteita myyvä kauppa, delicatessen-puoti

Miten juusto leikataan?

ma261114juustoNo vaikka tällaisella isolla leikkurilla. Toinen kysymys on, miten juusto tilataan? Pyydetään pala ja myyjä näyttää että tämänkö kokoinen, vaiko vähän enemmän vai vähän vähemmän. Siitä sitten sovitaan, että minkä verran on sopivasti.

Ranskaa päivästä päivään: juusto – le fromage (lausutaan /fʀɔmaʒ/)