Atlantin valtameri

Melojat

jp0215canoeBlogi on päivittynyt viime aikoina perin harvoin, josta syytettäköön blogistiin iskenyttä lorvikatarria. Siihen ei auta tropit eivätkä lääkkeet… Mutta miten olisi pieni happihyppely tai kanoottiretki? Edes kaukaa rannalta katsottuna?

Ei muka ole mitään kuvattavaa niiden tuhannen postauksen jälkeen ja kaikki sanottu ja macaronitkin tuli syötyä ennen kuin ehti ottaa kameran esiin…

No, tässä siis pieniä kanoottitunnelmia Biskajanlahdelta. Jospa tämä tästä?

Ranskaa päivästä päivään: kanootti – un canoë (lausutaan ”kanoe” eli  /kanɔe/)

Mainokset

Paluu rannalle

ma280214plage

La Grande Plage, Carnac, Bretagne

Muutama viikko sitten Carnacin hiekkarannalle ei päässyt mereltä huuhtoutuneiden myrkkyjätösten vuoksi, mutta nyt alue on siivottu ja rannalla voi taas kirmata, leikkiä tai olla vain ja nauttia kauniista maisemista. Ja katso: ei yhtä ainutta lentokoneen jättämää kemikaalivanaa taivaalla. Vai miten on, ovatko lentokoneet yhtäkkiä jättäneet kokonaan lentämättä? Siinäpä kysymys, johon odotamme mm. Ranskan hallitukselta vastausta.

Ranskaa päivästä päivään: hiekkaranta – la plage [plaʒ]

Ei pääsyä hiekkarannalle: myrkytysriski

ma130214varoitusNiin siinä käy, kun ei lue uutisia kunnolla. Olin matkalla katsomaan Carnacin kuuluisia menhirejä eli pystykiviä, kun päätin koukata hiekkarannan kautta. Eihän siellä mitään tapahtuisi näin talvisaikaan, mutta meri on kuitenkin aina meri.

Hiekkarannalle ei kuitenkaan ollut pääsyä. Kieltotaulu ja tiukkasävyinen viranomaisnootti kielsivät sekä rannalla käyskentelyn että uimisen meressä hiilivedyn? bentseenin? (hydrocarbure) vuoksi. Vasta myöhemmin luin, että juuri täältä oltiin vajaa viikko sitten löydetty 4 tonnia (4000 kg!!) myrkyllisiä kiteitä ja laattoja (galettes d’hydrocarbure).

Seuraava myrsky oli nousemassa. Tuuli puhalsi todella kovaa, meri velloi ruskeana. Ehdin seistä hiekkatörmällä vain pari minuuttia, mutta autossa kurkkua jo kutitti. Eikä se helpottanut seuraavaan aamuun mennessäkään.

Hetkeä myöhemmin näin kaksi miestä, jotka kulkivat rantabulevardia metallinpaljastinten kanssa. Jotakin he etsivät. Mutta mitä?

Tänään televisiossa ihmetellään, miksi Ranska on jalat vedessä. Tuleeko ohjelmassa mitään kovin syvällistä esiin, se selviää illalla France 2 -kanavalla klo 20.45.

Ranskaa päivästä päivään: myrkyllisyys  – la toxicite (”la toksisite” eli [tɔksisite]; klikkaa linkkiä kuunnellaksesi)

Näkymä ampuma-aukosta

ma020114meri

Port-Louis, Morbihan, Bretagne

Joskus satoja vuosia sitten tästä samasta kohtaa katseli sotilas, joka odotti vihollislaivaa saapuvaksi. Tai ehkä sotilas, joka tähtäsi ja ampui… ja pakeni sitten vahvojen kivimuurien taakse suojaan. Mutta enää (tai nyt ainakaan) ei mereltä ole enää tulossa vihollisia. Vain kalastaja-aluksia ja muita veneilijöitä. Ja lomalaiset voivat kirmata rauhassa rannalla.

Ranskaa päivästä päivään: Atlantin valtameri – Océan Atlantique

P.S. Pieniä muutoksia blogin teemaan: Tänä vuonna lisään aiempaa enemmän myös Ranskan nähtävyyksiä sekä jokaiselle päivälle uuden sanan ranskaksi. Yksi a lisää, ja saadaan mukaan ranskaa päivästä päivään!