rlie

Ranskalaiset televisiouutiset ovat olleet tänään yhtä Charlie Hebdoa ylihuomisen vuosipäivän vuoksi. On paljastettu muistolaattoja, on muisteltu ja taivasteltu, ja onpa eilen kerrottu myös sairaalasta päässeen hölkkääjän silminnäkijäkertomus, jonka mukaan hyökkääjä ei ollut mustaihoinen vaan valkoihoinen ja kookas mies, eikä siis mitenkään syytetyn Coulibalyn näköinen, vaikka tämän asetta käyttikin. No, sivuseikka, varmaan.

Iltaseitsemän uutisissa nähtiin myös erinomainen esitys heti Charlie Hebdo -uutisoinnin jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti puhui tunteikkaasti ja kyyneliään taitavasti kameroille esittäen – aplodien kera, tottakai (ks. alla olevan videon kohdasta 1.15) –, aselakien kiristämisen puolesta. Sama videokuvaa jaettiin jokaisesta tuutista, myös Suomessa, ilman hämmennyksen häivää.

Jostakin kaukaa muistui mieleeni amerikkalainen elokuva vuodelta 1987 (ks. kohdasta 1.17). Eivät ne olleet ensimmäiset eivätkä viimeiset tekokyyneleet, mitkä televisossa on nähty. Sääli nykyistä tiedonvälitystä.

Ranskaa päivästä päivään: kyyneleet – les larmes

 

Kuninkaantortut mukaan

Loppiainen (Épiphanie) ei ole Ranskassa pyhäpäivä, joten sitä vietetään tammikuun ensimmäisen päivän jälkeisenä sunnuntaina. Ongelmia tuottaakin päivän leivonnainen, galette des rois. Mitä tehdä, kun leipomot ovat yleensä sunnuntaisin kiinni?

Yksi ongelmanratkaisu löytyy drive-in-leipomoista. Kuten kuvasta näkyy, kuninkaantorttua on saatavilla, ja voin kertoa, että rakennusta kiersi autojen jono.

Vuonna 2014 tehtyjen kyselyjen mukaan 97% (tai 85%  riippuen kyselystä) ranskalaisista viettää loppiaista. 70% syö frangipaanilla täytettyä kuninkaantorttua, 11 % (lähinnä Etelä-Ranskassa) syö kuninkaanpullaa ja 8 % valitsee omenaisen kuninkaantortun. Näin kertoi meille Wikipedia. Entä sinä, mikä on sinun suosikkisi?

Viime vuoden loppiaispostauksessa enemmän galette des rois -leivonnaisesta.

Ranskaa päivästä päivään: drive-in – service au volant (lausutaan \sɛʁ.vis o vɔ.lɑ̃\)

P.S. Blogia voi seurata nyt myös Blogit.fi-listauksessa!

Urheilu ilonamme

Suomalainen silmä poimii nopeasti kaikki tutulta kuulostavat sanat oli niillä jotain suomen (tai Suomen) kanssa tekemistä tahi ei.

Ranskaa päivästä päivään: urheilu – le sport (lausutaan ”spor” eli  /spɔʀ/)

Ranskan lippu liehuu

Ranskassa ei ole erityisiä liputuspäiviä, kuten Suomessa. Sen sijaan liehuvia Ranskan lippuja näkee siellä täällä, etenkin kaupungintalojen ja poliisilaitosten edustalla. Tai vaikkapa sillan kupeessa periranskalaisen lyhtypylvään vieressä, kuten kuvassa.

Ranskan lippu symboloi viidettä tasavaltaa, joka sai alkunsa 1958 Charles de Gaullen muutettua perustuslakia niin, että presidentin asema vahvistui ja hän jakoi pääministerin kanssa vastuun maan politiikan johtamisesta. Yksin de Gaulle ei asiaa kuitenkaan päättänyt, vaan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä.

Itse lippu on peräisin vallankumouksen ajoilta. Kenraali La Fayette sai idean yhdistää Pariisin väreihin (sininen ja punainen) kuninkaan värin (valkoinen). Joskin samat värit olivat toistuneet jo aiemmin Ranskan vartiokaartin ja rykmentin väreinä, ja Henri IV oli suositellut samaa väriyhdistelmää Alankomaiden lipun väreiksi, mutta yhtä kaikki, tällaisena pystysuorina väripalkkeina sininen, valkoinen ja punainen on symboloinut Ranskaa vuodesta 1789 alkaen. Tarkemmin asiasta voi lukea suomeksi Wikipediasta.

Ranskaa päivästä päivään: ranskan lippu – le drapeau français (lausutaan ”drapo franse”)

Heinäkuun neljästoista

Ranskassa ei juhlita tänään itsenäisyyttä, vaan vallankumousta. Heinäkuun neljäntenätoista 1789 pariisilaiset valtasivat Bastiljin vankilan, ja siitä alkoi uusi vaihe sekä Ranskan että maailman historiassa:  kuningas mestattiin (1793) ja alkoi tasavallan aika.

Joten tänään on sitten vapaapäivä kaikille. Televisiosta voi seurata Pariisin sotilasmarssia, jollei paikan päälle pääse, ja muuten juhlitaan katutanssiaisten ja ilotulitusten muodossa. Ellei sitten juhlittu jo eilen. Pikkukaupungeissa ilotulitukset järjestetään nimittäin päivää ennen, isommissa varsinaisena juhlapäivänä.

Entä keitä Bastiljin vankilassa oli tuona kohtalokkaana päivänä? Neljä väärentäjää, kaksi mielipuolta ja yksi aristokraatti. Toinen hulluista oli irlantilainen, joka uskoi olevansa Jeesus, Julius Caesar tai Ludvig IX Pyhä, aristokraatin taas olivat lähettäneet vankilaan sukulaiset ja syyttäneet tätä sukurutsasta. Oliko näin todella tapahtunut vai oliko kyse perintörahoista, jää arvoitukseksi. Yhden vangeista sanotaan kieltäytyneen lähtemästä ennen kuin olisi saanut syötyä fasaani-illallisensa loppuun. Vankilan avaimen sai markiisi ja kenraali Lafayette, joka puolestaan antoi sen lahjana Yhdysvaltain presidentti George Washingtonille. Näitä pikku anekdootteja oli kerännyt päivän kunniaksi brittiläinen Express.

Ranskaa päivästä päivään: ilotulitus – le feu d’artifice (lausutaan ”fö dartifis”, kuuntele täällä)

Ranskalainen pyykkinaru

Pyykkien kuivaamiselle on Ranskassa tiukat säännöt esteettisistä syistä, minkä vuoksi parvekkeilla ja ikkunoilla ei tuulessa kuivuvia pyykkejä juurikaan näy. Mutta jos on piha, etenkin hiukan vierailta silmiltä kätketty, mikään ei estä kuivaamasta pyykkejä ulkona. Kuvassa on tyypillinen ranskalainen pyykkinaruviritelmä jykevine metalli/betonipylväineen.

Ranskaa päivästä päivään: pyykkinaru – une corde à ligne (lausutaan ”kord-a-liñ”)

Pumpulisiteen keksijän katu

Ranskalaiset kadut on usein nimetty merkkihenkilöiden, kuten poliitikkojen, kirjailijoiden ja lääkäreiden mukaan. Toisinaan katukylteissä on pieni selitys, kuka mahtaa kyseessä olla, toisinaan pelkät synnyin- ja kuolinvuodet.

Eli kuka mahtaa esimerkiksi olla Alphonse Guérin, jolle on omistettu kadut ainakin Rennesissä ja Ploërmelissä Bretagnessa?

Kyseessä on lääkäri ja kirurgi, joka on jättänyt nimensä historiaan keksittyään antiseptisen pumpulisiteen* (pansement ouaté) Pariisin piirityksen aikana vuonna 1870. Tältä pohjalta työtä jatkoivat suuremmalle yleisölle tutummat herrat Lister ja Pasteur. Keksinnön ansiosta Guérinia kutsutaan myös aseptisen metodin (eli bakteerittomuuden) isäksi. (Sen tavallisen laastarin keksimisen kunnia menee puolestaan Amerikkaan, mutta se onkin toinen juttu se.)

Alphonse Guérin syntyi Ploërmelissä Bretagnessa vuonna 1816 ja kuoli Pariisissa 1895. Hänet on haudattu Brocélianden metsään Ploërmelin lähelle. Sen sijaan hänen kunniakseen valmistettu patsas joutui saksalaisten kanuunamateriaaliksi toisen maailmansodan aikana.

Ranskaa päivästä päivään: laastari, side – un pansement (lausutaan ”pansman” eli  /pɑ̃smɑ̃/, kuuntele täällä)

*En löytänyt sanalle pansement ouaté suoraa suomenkielistä vastinetta, joten jos tiedät paremmin, jätä viestiä kommenttilaatikkoon!

CIA:n myrkyttämä ranskalaiskylä

Pont Saint Esprit, Gard, Languedoc-Roussillon

Vuonna 1951 eteläranskalaisessa Pont Saint Espritin pikkukaupungissa alkoi tapahtua kummia. Ihmiset kuvittelivat olevansa lentokoneita, että heidän sydämensä irtosivat tai käärmeet söivät heidän vatsaansa. Useita kuoli, ja moni vietiin hullujenhuoneelle.

Tapauksesta syytettiin paikallisen leipomon pilaantunutta leipää, toiset epäilivät että leipä oli myrkytetty.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin amerikkalainen tutkiva journalisti alkoi penkoa asiaa uudestaan ja löysi viitteitä, että CIA olisi teon takana ja että leipätaikinaan oli lisätty dietyyliamiinia, joka on LSD:n osa.

No, Pont Saint Espritistä löytyy jo pieni kertomus MonAccentin puolelta. Mutta miksi se on jälleen ajankohtainen?

Koska myöhään eilisiltana Ranskan televisio esitti dokumenttielokuvan Un village empoisonné par la CIA ? eli CIA:n myrkyttämä kylä? Paitsi Pont Saint Espritin tapauksesta, kertoo dokumentti ennen kaikkea amerikkalaisista ihmiskokeista, pääosin Yhdysvalloissa. Se valottaa myös taustoja: toisen maailmansodan jälkeen natsilääkäreitä siirrettiin Yhdysvaltoihin, ja kokeita suoritettiin kylmän sodan hengessä. Kokeissa selvitettiin mm. miten erilaiset huumeet vaikuttavat ihmismieleen, miten ilmaan ruiskutetut bakteerit vaikuttavat massoihin, miten ihmisestä tehdään ohjailtava tappokone, jne.

Entä miksi kaukainen Pont Saint Esprit? Miksi viattomat siviilit, naiset, lapset ja vanhukset? Ehkäpä siksi, että Pont Saint Esprit oli sosialisteihin päin kallellaan. Ja tuon ajan amerikkalaisille sosialist oli punainen, siis vihollinen. Mutta mitä tiesivät Ranskan viranomaiset moisesta kokeesta?

Tunnin pituinen dokumentti esitetään uudestaan keskiviikkona 15.7. klo 00.55, ja toistaiseksi sen voi katsoa netissä TV3:sen sivuilla.

Ranskaa päivästä päivään: myrkyttää – empoisonner (lausutaan ”ampuažone” eli  /ɑ̃pwazɔne/, kuuntele täällä)

Ei suoraan suuhun

No voi sen (nuolen) toki näinkin nähdä!

Ranskaa päivästä päivään: cocktail – un cocktail (lausutaan ”koktel” eli  /kɔktɛl/)

Helteistä

Viime päivinä on ilmoja pidellyt. Kuumia sellaisia. Silloin on parasta pistää ikkunaluukut kiinni ja välttää ulkona – etenkin suorassa auringonpaisteessa – olemista. Illalla ulos, tai aikaisin aamulla. Paljon juotavaa ja tuuletin pyörimään, kyllä tästäkin selvitään!

Ranskaa päivästä päivään: helle – la canicule (lausutaan ”kanikyl” eli  /kanikyl/)

Sisäänkäynti

…oraville?

Ranskaa päivästä päivään: ovi – une porte (lausutaan ”port” eli  /pɔʀt/)

Kysymyksiä

Terrori-isku. Ranskassa. Jälleen. Eiliset uutiset eivät olleet mitään mukavaa luettavaa saati kuunneltavaa. Suurin kysymys olikin miksi. Miksi tämä keskiaikainen barbaria? Miksi Kaakkois-Ranskassa, ihan Lyonin lähellä? Ja… miksi kohteena oli amerikkalainen firma, kaikkien ranskalaisten keskellä?

Mikä sitten oli tämä amerikkalainen kaasuyhtiö, jonka nämä terroristit ottivat kohteekseen? Kävin kurkistamassa.

Firman historiikistä selviää, että 40-luvulla Detroitissa Yhdysvalloissa perustettu yhtiö on ollut monessa mukana. Toisen maailmansodan aikana se toimi yhteistyössä Yhdysvaltain armeijan kanssa ja jatkoi 50-luvulla ohjus- ja avaruushankkeiden parissa. Sitten tulivat ruokakuviot, alettiin esimerkiksi jäädyttää Mac Donaldsin hampurilaispihvejä. Kaasujen rinnalle tuli jo varhaisessa vaiheessa kemikaalit sekä aluperin 60-luvulla laseraseita varten kehitetty aine, jota käytetään puolijohteissa ja jonka tärkeä tuottaja firma nykyään on. Kansainvälisille markkinoille jenkkifirma on tullut vähitellen, alunperin pikkuveli-Britannian kautta, ja ostelemalla sitten pienempiä firmoja eri puolilla maailmaa. Jossain vaiheessa se nähtävästi siis rantautui myös Ranskan Isèreen. Kaasufirmana esitelty yhtiö keskittyy nykyään myös nanomateriaaleihin ja nykyteknologiassa käytettyihin puolijohdekomponentteihin.

Joten kieltämättä ihan mielenkiintoinen kysymyshän se on, miksi terroristit – keitä he sitten olivatkaan – valitsivat kaikkien ympärillä olevien ranskalaisfirmojen sijaan juuri tämän ulkomaisomisteisen kaasuyhtiön.

Ranskaa päivästä päivään: miksi – pourquoi (lausutaan ”purkua” eli  /puʀkwa/, kuuntele ääntämys täällä)

Pampulan monet merkitykset

Pompon on ranskaa ja tarkoittaa pampulaa tai tupsua. Mutta jos se on lauseen yhteydessä, se voikin tarkoittaa jotakin ihan muuta. C’est le pompon! ei tarkoita (pelkästään) että se on pampula, vaan että se on nyt sitten siinä. Tai, että jokin on huippu (hyvässä tahi pahassa). Kuten Larousse asian esittää: dans le genre désagréable, il tient le pompon ! (hyvin vapaasti suomennettuna: ikävissä asioissa hän on huippu / inhottavuudessa hän on pahin; klikkaa linkkiä kuunnellaksesi). Tai, että on nyt vaan hiukan huppelissa (il a son pompon, hänellä on pampulansa). Ja kielikuvat jatkuvat sanonnoissa: le soldat est comme son pompon, plus il est vieux, plus… Lisää ranskalaisia pampulasanontoja löytyy täältä.

Ranskaa päivästä päivään: tupsu, pampula – un pompon (lausutaan ”pompom” eli [pɔ̃pɔ̃])