kadulla

rlie

rlie

Ranskalaiset televisiouutiset ovat olleet tänään yhtä Charlie Hebdoa ylihuomisen vuosipäivän vuoksi. On paljastettu muistolaattoja, on muisteltu ja taivasteltu, ja onpa eilen kerrottu myös sairaalasta päässeen hölkkääjän silminnäkijäkertomus, jonka mukaan hyökkääjä ei ollut mustaihoinen vaan valkoihoinen ja kookas mies, eikä siis mitenkään syytetyn Coulibalyn näköinen, vaikka tämän asetta käyttikin. No, sivuseikka, varmaan.

Iltaseitsemän uutisissa nähtiin myös erinomainen esitys heti Charlie Hebdo -uutisoinnin jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti puhui tunteikkaasti ja kyyneliään taitavasti kameroille esittäen – aplodien kera, tottakai (ks. alla olevan videon kohdasta 1.15) –, aselakien kiristämisen puolesta. Sama videokuvaa jaettiin jokaisesta tuutista, myös Suomessa, ilman hämmennyksen häivää.

Jostakin kaukaa muistui mieleeni amerikkalainen elokuva vuodelta 1987 (ks. kohdasta 1.17). Eivät ne olleet ensimmäiset eivätkä viimeiset tekokyyneleet, mitkä televisossa on nähty. Sääli nykyistä tiedonvälitystä.

Ranskaa päivästä päivään: kyyneleet – les larmes

 

Mainokset

Kuninkaantortut mukaan

galette des rois

Loppiainen (Épiphanie) ei ole Ranskassa pyhäpäivä, joten sitä vietetään tammikuun ensimmäisen päivän jälkeisenä sunnuntaina. Ongelmia tuottaakin päivän leivonnainen, galette des rois. Mitä tehdä, kun leipomot ovat yleensä sunnuntaisin kiinni?

Yksi ongelmanratkaisu löytyy drive-in-leipomoista. Kuten kuvasta näkyy, kuninkaantorttua on saatavilla, ja voin kertoa, että rakennusta kiersi autojen jono.

Vuonna 2014 tehtyjen kyselyjen mukaan 97% (tai 85%  riippuen kyselystä) ranskalaisista viettää loppiaista. 70% syö frangipaanilla täytettyä kuninkaantorttua, 11 % (lähinnä Etelä-Ranskassa) syö kuninkaanpullaa ja 8 % valitsee omenaisen kuninkaantortun. Näin kertoi meille Wikipedia. Entä sinä, mikä on sinun suosikkisi?

Viime vuoden loppiaispostauksessa enemmän galette des rois -leivonnaisesta.

Ranskaa päivästä päivään: drive-in – service au volant (lausutaan \sɛʁ.vis o vɔ.lɑ̃\)

P.S. Blogia voi seurata nyt myös Blogit.fi-listauksessa!

Ranskan lippu liehuu

ranskanlippuRanskassa ei ole erityisiä liputuspäiviä, kuten Suomessa. Sen sijaan liehuvia Ranskan lippuja näkee siellä täällä, etenkin kaupungintalojen ja poliisilaitosten edustalla. Tai vaikkapa sillan kupeessa periranskalaisen lyhtypylvään vieressä, kuten kuvassa.

Ranskan lippu symboloi viidettä tasavaltaa, joka sai alkunsa 1958 Charles de Gaullen muutettua perustuslakia niin, että presidentin asema vahvistui ja hän jakoi pääministerin kanssa vastuun maan politiikan johtamisesta. Yksin de Gaulle ei asiaa kuitenkaan päättänyt, vaan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä.

Itse lippu on peräisin vallankumouksen ajoilta. Kenraali La Fayette sai idean yhdistää Pariisin väreihin (sininen ja punainen) kuninkaan värin (valkoinen). Joskin samat värit olivat toistuneet jo aiemmin Ranskan vartiokaartin ja rykmentin väreinä, ja Henri IV oli suositellut samaa väriyhdistelmää Alankomaiden lipun väreiksi, mutta yhtä kaikki, tällaisena pystysuorina väripalkkeina sininen, valkoinen ja punainen on symboloinut Ranskaa vuodesta 1789 alkaen. Tarkemmin asiasta voi lukea suomeksi Wikipediasta.

Ranskaa päivästä päivään: ranskan lippu – le drapeau français (lausutaan ”drapo franse”)

Heinäkuun neljästoista

ilotulituksetRanskassa ei juhlita tänään itsenäisyyttä, vaan vallankumousta. Heinäkuun neljäntenätoista 1789 pariisilaiset valtasivat Bastiljin vankilan, ja siitä alkoi uusi vaihe sekä Ranskan että maailman historiassa:  kuningas mestattiin (1793) ja alkoi tasavallan aika.

Joten tänään on sitten vapaapäivä kaikille. Televisiosta voi seurata Pariisin sotilasmarssia, jollei paikan päälle pääse, ja muuten juhlitaan katutanssiaisten ja ilotulitusten muodossa. Ellei sitten juhlittu jo eilen. Pikkukaupungeissa ilotulitukset järjestetään nimittäin päivää ennen, isommissa varsinaisena juhlapäivänä.

Entä keitä Bastiljin vankilassa oli tuona kohtalokkaana päivänä? Neljä väärentäjää, kaksi mielipuolta ja yksi aristokraatti. Toinen hulluista oli irlantilainen, joka uskoi olevansa Jeesus, Julius Caesar tai Ludvig IX Pyhä, aristokraatin taas olivat lähettäneet vankilaan sukulaiset ja syyttäneet tätä sukurutsasta. Oliko näin todella tapahtunut vai oliko kyse perintörahoista, jää arvoitukseksi. Yhden vangeista sanotaan kieltäytyneen lähtemästä ennen kuin olisi saanut syötyä fasaani-illallisensa loppuun. Vankilan avaimen sai markiisi ja kenraali Lafayette, joka puolestaan antoi sen lahjana Yhdysvaltain presidentti George Washingtonille. Näitä pikku anekdootteja oli kerännyt päivän kunniaksi brittiläinen Express.

Ranskaa päivästä päivään: ilotulitus – le feu d’artifice (lausutaan ”fö dartifis”, kuuntele täällä)

Ranskalainen pyykkinaru

pyykkinaruPyykkien kuivaamiselle on Ranskassa tiukat säännöt esteettisistä syistä, minkä vuoksi parvekkeilla ja ikkunoilla ei tuulessa kuivuvia pyykkejä juurikaan näy. Mutta jos on piha, etenkin hiukan vierailta silmiltä kätketty, mikään ei estä kuivaamasta pyykkejä ulkona. Kuvassa on tyypillinen ranskalainen pyykkinaruviritelmä jykevine metalli/betonipylväineen.

Ranskaa päivästä päivään: pyykkinaru – une corde à ligne (lausutaan ”kord-a-liñ”)

Pumpulisiteen keksijän katu

guerinRanskalaiset kadut on usein nimetty merkkihenkilöiden, kuten poliitikkojen, kirjailijoiden ja lääkäreiden mukaan. Toisinaan katukylteissä on pieni selitys, kuka mahtaa kyseessä olla, toisinaan pelkät synnyin- ja kuolinvuodet.

Eli kuka mahtaa esimerkiksi olla Alphonse Guérin, jolle on omistettu kadut ainakin Rennesissä ja Ploërmelissä Bretagnessa?

Kyseessä on lääkäri ja kirurgi, joka on jättänyt nimensä historiaan keksittyään antiseptisen pumpulisiteen* (pansement ouaté) Pariisin piirityksen aikana vuonna 1870. Tältä pohjalta työtä jatkoivat suuremmalle yleisölle tutummat herrat Lister ja Pasteur. Keksinnön ansiosta Guérinia kutsutaan myös aseptisen metodin (eli bakteerittomuuden) isäksi. (Sen tavallisen laastarin keksimisen kunnia menee puolestaan Amerikkaan, mutta se onkin toinen juttu se.)

Alphonse Guérin syntyi Ploërmelissä Bretagnessa vuonna 1816 ja kuoli Pariisissa 1895. Hänet on haudattu Brocélianden metsään Ploërmelin lähelle. Sen sijaan hänen kunniakseen valmistettu patsas joutui saksalaisten kanuunamateriaaliksi toisen maailmansodan aikana.

Ranskaa päivästä päivään: laastari, side – un pansement (lausutaan ”pansman” eli  /pɑ̃smɑ̃/, kuuntele täällä)

*En löytänyt sanalle pansement ouaté suoraa suomenkielistä vastinetta, joten jos tiedät paremmin, jätä viestiä kommenttilaatikkoon!