grafiikka

200 vuotta Waterloosta

napoleonWaterloon taistelun 200-vuotisjuhla näyttää jäävän huomattavan vähemmälle huomiolle kuin esimerkiksi eräs 70 vuotta sitten tapahtunut maihinnousu. Napoleon eli ranskalaisemmin Bonaparte on joka tapauksessa ranskalaisten silmissä edelleen sankari, jota verrataan jopa Julius Caesariin. Ja saihan mies paljon aikaan. Muutakin kuin (maiden) valloituksia.

Eikä sitäkään voi kieltää, etteikö hänen elämäntarinansa olisi vähintäänkin kiehtova. Aika harvasta korsikalaisesta sotilaasta tulee Ranskan keisari, joka karkotetaan lähisaarelle, mistä hän karkaa ja palaa jalkapatikassa takaisin keisariksi, kunnes sitten häviää taistelun Waterloossa ja karkotetaan kauemmas kuin missä pippuri kasvaa.

Oli kuinka oli, Napoleon siis kärsi katastrofaalisen tappion Waterloossa Belgiassa 18. kesäkuuta 1815. Brittannialainen herttua Wellington voitti. Vaan kukapa enää muistaa Wellingtonia? Oliko se sittenkin niin, kuten myöhemmin on esitetty, että Wellington voitti taistelun, mutta Napoleon sodan…

Onpa muuten hauska huomata sellainenkin pieni juttu, että (kuten kuvasta huomaa) Napoléonin kutsuminen Napoléoniksi ei aiheuta kenellekään harmaita hiuksia tai herneitä nenään. Mutta annas olla, jos puhutaan nykyisistä poliitikkonaisista tai -miehistäkään etunimillä, siitä seuraa vähintäänkin haloo. Entäpä, jos etunimellä kutsumisen ottaisikin kunnianosoituksena? Napoleon, Najat ja Germaine!

Ranskaa päivästä päivään: Napoleon Bonaparte – Napoléon Bonaparte (lausutaan ”napoleon bonapart”, kuuntele täällä)

Parturin merkki

jp0315parturiLuulisi, että puna-valko-siniraidallinen parturin merkki olisi alunperin Ranskasta, mutta ei. Näitä värejä on käytetty pyörivissä parturintolpissa lähinnä Yhdysvalloissa, muualla tavallisempi väritys on punavalkoinen.

Parturintolppien historia juontaa kuitenkin keskiajan Eurooppaan. Wikipedian mukaan parturit toimittivat tuolloin myös pieniä kirurgisia leikkauksia ja hampaiden poistoa, ja tolppien ympärille kietaistiin veriset liinat.

Vuonna 1163 parturit ja kirurgit erotettiin toisistaan Ranskan Toursissa, ja vuoden 1210 tienoilla Pariisissa sovittiin, että selvyyden vuoksi kirurgit käyttävät pitkää ja etenkin armeijan leivissä palvelleet parturi-kirurgit lyhyttä takkia.

Vaikka trikolori onkin erityisesti amerikkalaisten parturiliikkeiden väri, näkyy noita siis joskus myös Ranskassa. Värien symboleiksi sanotaan seuraavaa: sininen viittaa salonkiin, valkoinen liinoihin ja punainen vereen, joskin Yhdysvalloissa väritys saattaa viitata ihan vaan Ranskaan ja siten parturipuotien alkuperään.

Ranskaa päivästä päivään: parturintolppa – enseigne de barbier / coiffeur, poteau de barbier (lausutaan ”anseñ dö barbje / kuafför, potoo dö barbje” eli  /ɑ̃sɛɲ/)

Selvät ohjeet

0115pietonParkkihallin karua estetiikkaa. Autot tuonne, kävelijät samoin, paitsi hätätapauksessa ylös portaita pitkin. Sanoma taisi tulla selväksi, vaikka sanat sortie (uloskäynti) ja pieton (jalankulkija) eivät olisikaan tuttuja.

Ranskaa päivästä päivään: uloskäynti – la sortie (lausutaan ”sorti” eli /sɔʀti/)

Kuinka kauas kestää maatua

jp0115opetustaulu…meressä?

Muutama esimerkki: vessapaperirulla 2–4 viikkoa, puuvillahanska 1–5 kk, puuvillanaru ja tulitikut 3–14 kk, tupakantumppi, biovaippa ja villahanska 1–3 vuotta, maalattu puu 13 vuotta, metallitölkki 50 vuotta, polystyreenistä valmistetut poijut 80 vuotta, alumiini ja patterit 200 vuotta, kertakäyttövaipat, tamppoonit ja muoviastiat 400–450 vuotta ja nailonista valmistetut onkisiimat ja verkot 600 vuotta.

Noin niin kuin pienenä tietoiskuna satunnaisessa ranskalaisessa venesatamassa.

Ranskaa päivästä päivään: maatua – décomposer (lausutaan  /dekɔ̃poze/, kuuntele täällä)

Jälkimainingeissa

ma0115noussommescharlieUutiset ovat olleet näinä päivinä melkein pelkkää Charlie Hebdoa ja sen jälkeisiä tapahtumia, eikä niihin ole kauheasti enää lisättävää.

Mutta sen verran täytyy todeta, että paljon parjattu presidentti Hollande osoitti valtiomiesmäisyyttä ja poliittista pelisilmää järjestämällä rauhanmarssin sotahuutojen sijaan – voi vain kuvitella, mikä olisi tilanne jos Sarkozy olisi edelleen presidenttinä – ja siten sulkemalla monet suut. Kun miljoonat ranskalaiset – kristityt, muslimit, juutalaiset, ateistit – marssivat yhdessä terrorismia vastaan, joutui useampikin poliitikko ei vain Ranskassa vaan maailmalla miettimään kahdesti sanojaan.

Puheenaiheena tapahtumat ja siihen johtaneet asiat tulevat olemaan tapetilla vielä pitkään. Mihin suuntaan keskustelu lähtee, määrittynee osin ylihuomenna, kun Charlie Hebdo ilmestyy miljoonapainoksena ja maailmanlaajuisesti. Toivoa täytyy, että sananvapautta osataan käyttää rakentavasti.

Ranskaa päivästä päivään: sananvapaus – liberté d’expression

Päivän puheenaihe

ma0115hebdo…on satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen tehty isku, jossa kuoli ainakin kaksitoista ihmistä. Mediassa tapahtunutta kutsutaan teurastukseksi ja – asiasta vielä yhtään sen enempää tietämättä – terroristi-iskuksi. No, oli tapahtumasta kuka tahansa vastuussa, on se tuomittava.

Kuva on parin vuoden takaa, mutta antaa käsityksen satiirilehden ronskihkosta tyylistä. Tänä aamuna satuin käymään kioskissa ja silmiini osui lehden tuorein numero. Se kuvaa tietäjä (kirjailija) Michel Houellebecqia, jonka niin ikään tänään ilmestynyt tulevaisuusromaani islamisoituneesta Ranskasta on nostanut melkoisen äläkän.

Ranskaa päivästä päivään: satiiri – satire (lausutaan  /satiʀ/)