Ei suoraan suuhun

No voi sen (nuolen) toki näinkin nähdä!

Ranskaa päivästä päivään: cocktail – un cocktail (lausutaan ”koktel” eli  /kɔktɛl/)

200 vuotta Waterloosta

Waterloon taistelun 200-vuotisjuhla näyttää jäävän huomattavan vähemmälle huomiolle kuin esimerkiksi eräs 70 vuotta sitten tapahtunut maihinnousu. Napoleon eli ranskalaisemmin Bonaparte on joka tapauksessa ranskalaisten silmissä edelleen sankari, jota verrataan jopa Julius Caesariin. Ja saihan mies paljon aikaan. Muutakin kuin (maiden) valloituksia.

Eikä sitäkään voi kieltää, etteikö hänen elämäntarinansa olisi vähintäänkin kiehtova. Aika harvasta korsikalaisesta sotilaasta tulee Ranskan keisari, joka karkotetaan lähisaarelle, mistä hän karkaa ja palaa jalkapatikassa takaisin keisariksi, kunnes sitten häviää taistelun Waterloossa ja karkotetaan kauemmas kuin missä pippuri kasvaa.

Oli kuinka oli, Napoleon siis kärsi katastrofaalisen tappion Waterloossa Belgiassa 18. kesäkuuta 1815. Brittannialainen herttua Wellington voitti. Vaan kukapa enää muistaa Wellingtonia? Oliko se sittenkin niin, kuten myöhemmin on esitetty, että Wellington voitti taistelun, mutta Napoleon sodan…

Onpa muuten hauska huomata sellainenkin pieni juttu, että (kuten kuvasta huomaa) Napoléonin kutsuminen Napoléoniksi ei aiheuta kenellekään harmaita hiuksia tai herneitä nenään. Mutta annas olla, jos puhutaan nykyisistä poliitikkonaisista tai -miehistäkään etunimillä, siitä seuraa vähintäänkin haloo. Entäpä, jos etunimellä kutsumisen ottaisikin kunnianosoituksena? Napoleon, Najat ja Germaine!

Ranskaa päivästä päivään: Napoleon Bonaparte – Napoléon Bonaparte (lausutaan ”napoleon bonapart”, kuuntele täällä)

Parturin merkki

Luulisi, että puna-valko-siniraidallinen parturin merkki olisi alunperin Ranskasta, mutta ei. Näitä värejä on käytetty pyörivissä parturintolpissa lähinnä Yhdysvalloissa, muualla tavallisempi väritys on punavalkoinen.

Parturintolppien historia juontaa kuitenkin keskiajan Eurooppaan. Wikipedian mukaan parturit toimittivat tuolloin myös pieniä kirurgisia leikkauksia ja hampaiden poistoa, ja tolppien ympärille kietaistiin veriset liinat.

Vuonna 1163 parturit ja kirurgit erotettiin toisistaan Ranskan Toursissa, ja vuoden 1210 tienoilla Pariisissa sovittiin, että selvyyden vuoksi kirurgit käyttävät pitkää ja etenkin armeijan leivissä palvelleet parturi-kirurgit lyhyttä takkia.

Vaikka trikolori onkin erityisesti amerikkalaisten parturiliikkeiden väri, näkyy noita siis joskus myös Ranskassa. Värien symboleiksi sanotaan seuraavaa: sininen viittaa salonkiin, valkoinen liinoihin ja punainen vereen, joskin Yhdysvalloissa väritys saattaa viitata ihan vaan Ranskaan ja siten parturipuotien alkuperään.

Ranskaa päivästä päivään: parturintolppa – enseigne de barbier / coiffeur, poteau de barbier (lausutaan ”anseñ dö barbje / kuafför, potoo dö barbje” eli  /ɑ̃sɛɲ/)

Selvät ohjeet

Parkkihallin karua estetiikkaa. Autot tuonne, kävelijät samoin, paitsi hätätapauksessa ylös portaita pitkin. Sanoma taisi tulla selväksi, vaikka sanat sortie (uloskäynti) ja pieton (jalankulkija) eivät olisikaan tuttuja.

Ranskaa päivästä päivään: uloskäynti – la sortie (lausutaan ”sorti” eli /sɔʀti/)

Kuinka kauas kestää maatua

…meressä?

Muutama esimerkki: vessapaperirulla 2–4 viikkoa, puuvillahanska 1–5 kk, puuvillanaru ja tulitikut 3–14 kk, tupakantumppi, biovaippa ja villahanska 1–3 vuotta, maalattu puu 13 vuotta, metallitölkki 50 vuotta, polystyreenistä valmistetut poijut 80 vuotta, alumiini ja patterit 200 vuotta, kertakäyttövaipat, tamppoonit ja muoviastiat 400–450 vuotta ja nailonista valmistetut onkisiimat ja verkot 600 vuotta.

Noin niin kuin pienenä tietoiskuna satunnaisessa ranskalaisessa venesatamassa.

Ranskaa päivästä päivään: maatua – décomposer (lausutaan  /dekɔ̃poze/, kuuntele täällä)

Jälkimainingeissa

Uutiset ovat olleet näinä päivinä melkein pelkkää Charlie Hebdoa ja sen jälkeisiä tapahtumia, eikä niihin ole kauheasti enää lisättävää.

Mutta sen verran täytyy todeta, että paljon parjattu presidentti Hollande osoitti valtiomiesmäisyyttä ja poliittista pelisilmää järjestämällä rauhanmarssin sotahuutojen sijaan – voi vain kuvitella, mikä olisi tilanne jos Sarkozy olisi edelleen presidenttinä – ja siten sulkemalla monet suut. Kun miljoonat ranskalaiset – kristityt, muslimit, juutalaiset, ateistit – marssivat yhdessä terrorismia vastaan, joutui useampikin poliitikko ei vain Ranskassa vaan maailmalla miettimään kahdesti sanojaan.

Puheenaiheena tapahtumat ja siihen johtaneet asiat tulevat olemaan tapetilla vielä pitkään. Mihin suuntaan keskustelu lähtee, määrittynee osin ylihuomenna, kun Charlie Hebdo ilmestyy miljoonapainoksena ja maailmanlaajuisesti. Toivoa täytyy, että sananvapautta osataan käyttää rakentavasti.

Ranskaa päivästä päivään: sananvapaus – liberté d’expression

Päivän puheenaihe

…on satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen tehty isku, jossa kuoli ainakin kaksitoista ihmistä. Mediassa tapahtunutta kutsutaan teurastukseksi ja – asiasta vielä yhtään sen enempää tietämättä – terroristi-iskuksi. No, oli tapahtumasta kuka tahansa vastuussa, on se tuomittava.

Kuva on parin vuoden takaa, mutta antaa käsityksen satiirilehden ronskihkosta tyylistä. Tänä aamuna satuin käymään kioskissa ja silmiini osui lehden tuorein numero. Se kuvaa tietäjä (kirjailija) Michel Houellebecqia, jonka niin ikään tänään ilmestynyt tulevaisuusromaani islamisoituneesta Ranskasta on nostanut melkoisen äläkän.

Ranskaa päivästä päivään: satiiri – satire (lausutaan  /satiʀ/)

Ranskalainen pesula

Pariisi

Jos on tarvetta vaatteiden pesuun ja pieniin korjauksiin, niin suuntaa pressingiin. Homma hoituu sutjakasti ja saat vaatteesi puhtaina, silitettyinä, ja jos tarvetta, parsittuina sovitun aikataulun mukaisesti.

Ranskaa päivästä päivään: pesula – un pressing (lausutaan ”pressing” eli /pʀesiŋ/, kuuntele täällä)

Kahvia ja sanasokkeloita

Aterian jälkeen on aikaa siemailla kahvia ja tehdä sanasokkeloita! Tällä kertaa aiheena on joulujutut. Hetki meni, mutta kaikki löytyi.

Ranskaa päivästä päivään: sanasokkelo – mots mêlés (lausutaan ”mot mele”)

Kirjakauppiaan kommentit

Tätä kirjaa kun lukee, alkaa tanssijalkaa vipattaa! / Jumalan kaupungin kirjoittajalta

Ranskassa kirjakauppiailla on tapana kommentoida myymiään kirjoja paitsi sanallisesti, myös kirjallisesti. Pieniä lappuja ja runollisia suosituksia löytyykin sieltä täältä kirjan kansiin kiinnitettynä.

Toinen juttu on sitten ne virallisemmat mainokset, jotka on kietaistu niteen ympärille. Niissä mainitaan, mitä palkintoja kirjailija on saanut tai mitä mahdollisesti aiemmin kirjoittanut.

Ranskaa päivästä päivään: kommentti – un commentaire (lausutaan ”komanter” eli /kɔmɑ̃tɛʀ/)

Virallisesti itse tehty

Kaikenlaisten ravintolaskandaalien myötä Ranskassa on havahduttu itse tehdyn ruoan tärkeyteen. Halvat turistipaikat saavat edelleen myydä lämmitettyjä valmisruokia ja pussista vispattuja kastikkeita, mutta kun asiakas näkee virallisen fait maison -merkin, tietää hän että kyseisessä ravintolassa kaikki on tehty ihan itse ja alusta alkaen.

Yllättävää kyllä, mutta kyseisiin merkkeihin ei ole tullut törmättyä kovinkaan usein. Eivätkö ravintolat sitten teekään ruokiaan itse? Kyllä, varmastikin. Mutta asia voidaan ilmaista muutenkin, kuten kirjoitettuna. Kysymyksiä on myös herättänyt, mihin raja vedetään. Ovatko esimerkiksi pakastut katkaravut, joista valmistetaan paikan päällä ruoka, itse tehty vai ei? Entä valmiista lehtitaikinasta tehty leivos? Tai valmiiksi kuorituista porkkanoista tehty raaste? Siinäpä pulma ratkaistavaksi.

Mitäkö merkki sitten kuvaa? Taloa, kyllä. Ja kattilaa. Katto kattilan päällä = talossa tehty!

Ranskaa päivästä päivään: itse/paikan päällä tehty – fait maison (lausutaan ”fe mežon” eli /fɛ.mɛ.zɔ̃/)

Tintti kalenterissa

Joulun odotuksen lisäksi valmistautuminen uuteen vuoteen on alkanut. Se näkyy kalentereiden ilmestymisenä kirjakauppojen, tavaratalojen ja toimistotarvikeliikkeiden hyllyille ja näyteikkunoihin. Sarjakuvakaupassa kalenteriksi voi valita vaikka vanhan kunnon Tintin. Ha! Sanaleikki ei ollut tarkoituksellinen. Tintin on paitsi suomea myös siis ranskaa ja tarkoittaa Tinttiä.

Ranskaa päivästä päivään: Tintti – Tintin (lausutaan ”täntän” eli  [tɛ̃tɛ̃] )

Hyvä yritys

Pariisi

Populistipoliitikko Marine Le Peniä voidaan kuvailla monilla adjektiiveilla, mutta harvemmin niiden joukkoon kuuluu sana kaunis. Yritys on kuitenkin hyvä, kun julisteita tehdään. Ehkä tässä koitetaan tehdä Marinesta Mariannea?

Marianne on siis Ranskan kansallissymboli, joka esiintyy niin rintakuvina kuin postimerkeissäkin, ja jonka ulkonäöllisenä esikuvana on käytetty mm. Brigitte Bardota, Catherine Deneuveä ja Mireille Mathieu’tä. Mutta että Marinea? Hmm…

Ranskaa päivästä päivään: kaunis – belle (lausutaan ”bel”)