Mitä taivaalla tapahtuu?

Suomessa on viime päivinä ihmetelty ilmakehässä havaittua mystistä radioaktiivista ainetta. Säteilyturvakeskus eli STUK on ihmeissään: ei sellaista pitäisi ilmakehässä olla. Syyksi epäillään kaukaa Euroopasta kantautuneita tuulia, jotka ovat johdatelleet radioaktiivista ainetta sikäläisistä ydinvoimaloista (mitä? eikös niiden pitänyt olla turvallisia ja saastuttamattomia ja vielä kaiken lisäksi halpoja?). Tai ehkä se tulee itäeurooppalaisesta lääketehtaasta. Vai onko pelottava Venäjä kenties tehnyt ydinkokeen? Nyt on sitten Yhdysvallat lähettänyt Britanniaan (yllätys…) lentokoneenkin salaista tehtävää varten.

Tuo noin niin… Vai pitäisikö sittenkin kääntää katseet taivaalle? Euroopassa taivas on nykyään lähes säännönmukaisesti raidoitettu, ristitetty tai maidonvalkea. Toki poikkeuspäiviäkin on, mutta tämä on tällä hetkellä todellisuutta. Ja sitä se on nykyään myös Suomessa. Muutos on tapahtunut nopeasti (ja heh, jotain tekemistä sillä on amerikkalaissotilaiden Suomeen saapumisen kanssa, sorry vaan) ja taivas on nykyään samanlainen sekasotku Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa. Ranskan taivaasta löytyy kuvia tästäkin blogista.

Katsokaa taivasta. Katsokaa vanhoja valokuvianne. Tutkikaa omin silmin miten nuo vanat vähitellen muuttuvat, millaisia erilaisia vanoja lentokoneet nykyään jättävät. Välillä ne ovat pitkiä, välillä lyhyitä, välillä ne katkeilevat. Katsotaa pilviä. Muistelkaa, mistä lähtien pilvistä on tullut kloorivalkaistuja ja karvaisia. Milloin pilvet lakkasivat liikkumasta, tai mistä lähtien ne liikkuivat sellaisenaan selkeinä vanoina?

Kyseenalaistakaa.

Ja katsokaa tämä italialainen dokkari. Se selittää paljon. Tekstitykset löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi. Kuka tekisi ne suomeksi?

Päivän kuva on ranskalaisen kaupungin kadulta, näitä tarroja näkyy aina silloin tällöin. Vielä vähän, mutta toivottavasti yhä enemmän. Poliitikot? Oi he tietävät tasan tarkkaan mitä taivaalla tapahtuu.

Pieni lisäys vielä: natotrollit ja disinformaatikot, älkää suotta vaivautuko kommentoimaan, en julkaise niitä kuitenkaan.

Ranskaa päivästä päivään: regardez le ciel – katsokaa taivasta. Les chemtrails nous empoisonnent – kemikaalivanat myrkyttävät meidät.

Normandian silta

Normandian silta eli le Pont de Normandie on Seinejoen ylittävä vinoköysisilta, joka yhdistää Le Havren Honfleuriin. Ja kun sillä ajetaan niin näyttää tältä! Itse asiassa siltoja on kaksi, ja molemmat ovat häkellyttävän jyrkkiä. Valmistuessaan vuonna 1995 Normandian silta löi aikaisemmat korkeusennätykset, mutta muutaman vuoden päästä rakennettiin taas korkeampia. On meillä ihmisillä huvit. Maisemat olisivat komeat, jos niitä ehtisi katsoa.

Muita ranskalaissiltoja löytyy tämän tägin takaa.

Ranskaa päivästä päivään: Normandia – la Normandie (lausutaan ”normandi”)

Taubira ja muita mielenosoituksia

Ranskassa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja. Tänään esimerkiksi oikeusministeri Christiane Taubira erosi virastaan, maanviljelijät pysäyttivät liikenteen eri puolilla maata (ei liity Taubiraan, sattuipa vaan samalle päivälle) ja taksikuskitkin ovat lakkoilleet näyttävästi. Lisäksi työttömyys on kääntynyt jälleen komeaan nousuun, kun 250 jää työttömäksi joka päivä. Hyvät uutiset: se on vähemmän kuin vuonna 2012!

Miksikö Taubira sitten erosi? Siksi, että hän päätti olla uskollinen itselleen ja arvoilleen. Joskus on yksinkertaisesti astuttava syrjään, jos muuten joutuisi tekemään oman mielensä vastaisia kompromisseja. Jokseenkin harvinaista, tällainen suoraselkäisyys, etenkin kun kyse on politiikasta. Ja aika tyylikkäästi Taubira lähtikin, nimittäin polkupyörällä!

Ranskaa päivästä päivään: erimielisyys – un désaccord (lausutaan [dezakɔʀ])

Edmonde Charles-Roux’n muistolle

Niin kai se on, että vuosi alkaa aina useilla kuolemilla. Jälleen pieni kunnianosoitus, un hommage, ja jälleen pari päivää myöhässä.

Toissapäivänä tämän maailman jätti nimittäin toimittaja-kirjailija Edmonde Charles-Roux, varsin kunnioitettavassa 95-vuoden iässä. Hänen vuonna 1966 ilmestynyt teoksensa Oublier Palerme palkittiin arvostetulla Goncourt-palkinnolla; suomeksi se on ilmestynyt nimellä Unohtakaa Palermo. Myöhemmin hänestä tuli Goncourt-palkintolautakunnan jäsen ja lopulta sen presidentti.

Mme Charles-Roux tuli tunnetuksi myös Ellen ja Voguen toimittajana – ja siitä, että hän jätti Voguen koska olisi halunnut mustan naisen lehden kanteen, tuloksetta. Hän jatkoi kuitenkin muodin parissa myös myöhemmin, ja kirjoitti mm. Coco Chanelin elämäkerran.

Ranskaa päivästä päivään: kirjailijatar – une romancière (lausutaan /ʁɔ.mɑ̃.sjɛʁ/)

Kunnianosoitus Michel Tournierille

Tämä ei nyt ole edes eilisen uutisia, vaan toissapäivän, mutta olkoon. Kunnianosoitus siis kirjailija Michel Tournierille, joka poistui keskuudestamme 91-vuoden iässä.

Yllä olevassa videossa Michel Tournier kertoo suhteestaan eläimiin: koska hän joutuu matkustamaan paljon, ei hänellä ole mahdollisuutta hankkia kissoja tai koiria – sillä mitäs niille silloin tehtäisiin kun on itse poissa – mutta sen sijaan hän katselee ja tarkkailee naapuruston eläimiä. Aika hieno ajatus! Eihän kaikkea tarvitse itse omistaa, eläimet ovat läsnä joka tapauksessa, jo heti ikkunan toisella puolella.

Keveitä multia hienolle kirjailijalle.

Ranskaa päivästä päivään: un hommage (lausutaan  /ɔmaʒ/) – kunnianosoitus

Hanhiemon satujen lähteillä

Googlen doodlet muistuttavat milloin mistäkin, kuten tänään monsieur Charles Perrault’n syntymäpäivistä. Nimi ei ole ehkä tuttu, mutta työt ovat: olet varmastikin lukenut Hanhiemon tarinoita (Les Contes de ma mère l’Oie)?

Charles Perrault syntyi 12. tammikuuta 1628 (eli 388 vuotta sitten) porvarisperheeseen Pariisissa. Aikuisiällään hän toimi juristina ja julkisten rakennusten tarkastajana sekä kirjailijana, joka erikoistui uskonnollisiin teksteihin ja kansansatujen keräämiseen. Perrault nimettiin myös Ranskan akatemiaan, jonka päätarkoitus on vaalia ranskan kieltä.

Charles Perrault puhui modernin puolesta ja vanhaa vastaan (tai nostaen ne pikemminkin rinnakkain ja aiheuttaen siten skandaalin) ja oli sikälikin edistyksellinen, että vaimonsa kuoleman jälkeen hän keskittyi lastensa kasvattamiseen – mihin luonnollisesti opettavaiset tarinat liittyvät.

Hanhiemon tarinat ovat päätyneet meidän iloksemme itsensä aurinkokuningas Ludvig XIV:n hovin kautta. Perrault kun kertoi niitä hovia huvittaakseen eläväisellä tyylillään. Hovi sai kuulla tarinoita Prinsessa Ruususesta, Saapasjalkakissasta, Punahilkasta, Peukaloisesta ja Tuhkimosta – kauan ennen Grimmin veljeksiä ja Disneyä!

Tarinoiden alkuperäisversiot moraalisine opetuksineen on saatavilla myös suomeksi, ntamo-kustantamon valikoimasta. Suomennos on vuodelta 1922 ja kuvat itsensä Gustave Dorén.

Charlie Hebdon jälkeen

On kulunut tasan vuosi iskusta satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen ja juutalaiseen supermarkettiin. Molemmissa kuoli useita ihmisiä, rauha heidän sieluilleen.

Mutta koska joka tuutista tulee tänään tunteikkaita Charlie Hebdo -muisteluita, kirjoitetaan vaihteeksi siihen liittyvistä muista jutuista.

Kuten kengästä. Moni on jälkeenpäin ihmetellyt, että miten ne Kouachin veljekset muistivat kyllä nostaa autosta kadulle tippuneen kengän, mutta unohtivat autoon henkilöllisyyspaperinsa! Alkuun iskun ammattimaisuus myös herätti kysymyksiä, mutta kun epäillyt oli nimetty ja tapettu, niin se niistä kysymyksistä.

Tai massaurkintalaeista. Ne menivät läpi niin näppärästi Charlie Hebdon iskun jälkeen! Sitä ennen vastustus oli vahvaa, mutta iskun jälkeen kaikki nyökyttelivät päätään (okei, ei kaikki). Eip voi mittee, kuunnelkaa ja seuratkaa vua mitä ja ketä ikinä haluatte. Turvallisuus ennen kaikkea. Ei tarvihe kysyä lupia keneltäkään, tuomioistuimilta tai keltään, kuha kuuntelette. (No, ei näyttänyt auttavan, kuten vuoden lopulla huomattiin.)

Ja iskussa kuolleen Charbin tyttöystäväksi itsensä nimittäneestä Jeannette Bougrabista (muut, kuten vainajan perhe eivät ole asiasta aivan samaa mieltä). Naisesta, joka muistetaan myös UMP:n (nyk. Républicains, LR) jäsenenä ja Sarkozyn entisenä valtiosihteerinä. Hän on sittemmin siirtynyt Helsinkiin Ranskan kulttuurikeskuksen johtajaksi. Oliko paikka vapaa? Oliko sinne suurtakin tunkua? Vai järjestyikö paikka muuten?

Paljon on kysymyksiä yhä ilmassa, satiirisia, vakavia, hämmästeleviä ja ihmetteleviä.

Ranskaa päivästä päivään: satiiri – une satire (lausutaan  /satiʀ/)

 

Pierre Boulez on poissa

Palkittu ranskalainen nykysäveltäjä Pierre Boulez kuoli tänään Baden-Badenissa 90 vuoden ikäisenä. Yllä pieni esimerkki hänen avantgardistisesta musiikistaan, lisää löytyy mm. Le Monden laajan artikkelin lomasta.

Ranskaa päivästä päivään: säveltäjä – un compositeur, une compositrice  (lausutaan /kɔ̃pozitœʀ, tʀis/)

rlie

Ranskalaiset televisiouutiset ovat olleet tänään yhtä Charlie Hebdoa ylihuomisen vuosipäivän vuoksi. On paljastettu muistolaattoja, on muisteltu ja taivasteltu, ja onpa eilen kerrottu myös sairaalasta päässeen hölkkääjän silminnäkijäkertomus, jonka mukaan hyökkääjä ei ollut mustaihoinen vaan valkoihoinen ja kookas mies, eikä siis mitenkään syytetyn Coulibalyn näköinen, vaikka tämän asetta käyttikin. No, sivuseikka, varmaan.

Iltaseitsemän uutisissa nähtiin myös erinomainen esitys heti Charlie Hebdo -uutisoinnin jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti puhui tunteikkaasti ja kyyneliään taitavasti kameroille esittäen – aplodien kera, tottakai (ks. alla olevan videon kohdasta 1.15) –, aselakien kiristämisen puolesta. Sama videokuvaa jaettiin jokaisesta tuutista, myös Suomessa, ilman hämmennyksen häivää.

Jostakin kaukaa muistui mieleeni amerikkalainen elokuva vuodelta 1987 (ks. kohdasta 1.17). Eivät ne olleet ensimmäiset eivätkä viimeiset tekokyyneleet, mitkä televisossa on nähty. Sääli nykyistä tiedonvälitystä.

Ranskaa päivästä päivään: kyyneleet – les larmes

 

Kuninkaantortut mukaan

Loppiainen (Épiphanie) ei ole Ranskassa pyhäpäivä, joten sitä vietetään tammikuun ensimmäisen päivän jälkeisenä sunnuntaina. Ongelmia tuottaakin päivän leivonnainen, galette des rois. Mitä tehdä, kun leipomot ovat yleensä sunnuntaisin kiinni?

Yksi ongelmanratkaisu löytyy drive-in-leipomoista. Kuten kuvasta näkyy, kuninkaantorttua on saatavilla, ja voin kertoa, että rakennusta kiersi autojen jono.

Vuonna 2014 tehtyjen kyselyjen mukaan 97% (tai 85%  riippuen kyselystä) ranskalaisista viettää loppiaista. 70% syö frangipaanilla täytettyä kuninkaantorttua, 11 % (lähinnä Etelä-Ranskassa) syö kuninkaanpullaa ja 8 % valitsee omenaisen kuninkaantortun. Näin kertoi meille Wikipedia. Entä sinä, mikä on sinun suosikkisi?

Viime vuoden loppiaispostauksessa enemmän galette des rois -leivonnaisesta.

Ranskaa päivästä päivään: drive-in – service au volant (lausutaan \sɛʁ.vis o vɔ.lɑ̃\)

P.S. Blogia voi seurata nyt myös Blogit.fi-listauksessa!

Auringonpimennyslaulu

Tänään mennään laululla. Eikä millä tahansa laululla, vaan Charles Trenet’n auringonpimennyslaululla. Sen avulla päästään tunnelmaan, oli taivas pilvessä tai ei. Le soleil a rendez-vous avec la lune….. Auringolla on treffit kuun kanssa… Sanat löytyvät täältä myös englanniksi käännettynä.

Parhaat paikat – pilvien suhteen – osittaisen auringonpimennyksen katselemiseen näyttäisivät olevan maan itäisissä osissa, Alsacessa, Lorrainessa ja siellä suunnalla. Muualla maassa pilviverho näyttää olevan tiivis ja joillain alueilla jopa sataa.

Ranskaa päivästä päivään: auringonpimennys – éclipse solaire (lausutaan ”eklips soler”)

Ranskan unohtunut rooli talvisodassa

Place de Finlanden bussipysäkki Pariisissa lyhyen matkan päässä Eiffel-tornilta. Tosin Suomen aukio on siellä lähetystön, ei talvisodan vuoksi…

Tänään vietetään talvisodan päättymisen päivää, ja vaikka se ei näy Ranskassa, se voisi näkyä kyllä. Sillä Ranskalla oli kuin olikin osansa Suomen ja Neuvostoliiton välisessä sodassa. Sanotaan jopa, että Ranskan apu Suomelle saattoi olla ratkaiseva rauhaa solmittaessa.

Ranska lähetti Suomelle aseita, taistelukoneita ja sotamateriaalia (sekä kenttäsairaalan ja kymmenen ambulanssia naispuolisine kuljettajineen!), ja tarkoituksena oli lähettää myös taistelujoukkoja – mikä saattoi vaikuttaa Stalinin kiinnostukseen allekirjoittaa pikaisesti rauhansopimus. Ranskassa hallitus puolestaan joutui hajoamaan, kun avunanto Suomelle ei onnistunut.

Pyyteettömästi suomalaisia ystäviäänkö Ranska sitten olisi tullut auttamaan? Tuskin. Ranska halusi pysäyttää kommunistit ja pitää sodan kaukana omilta rajoiltaan, sanotaan. No, kukapa sitä sotimaan ihan huvikseen haluaisikaan… Aiheesta on joka tapauksessa kirjoitettu kirjakin.

Täältä puolestaan löytyy reippaan tunnin pituinen talvisotadokkari ranskaksi.

Ranskaa päivästä päivään: Talvisota – la Guerre d’Hiver (lausutaan ”ger d’iver” eli  /gɛʀ/ +  /ivɛʀ/)

Pyöräilykausi on alkanut

Mistäkö tietää, että on kevät? Siitä tietenkin, että fillaristit ovat jälleen tien päällä. No hyvä on, vakavimmat harrastajat taitavat pyöräillä kesät talvet, ainakin jos ei lumessa tarvitse rämpiä.

Alkukevät tai lopputalvi, kummin sitä haluaakaan kutsua, tarkoittaa myös ensimmäisiä pyöräkilpailuja. Juuri nyt on menossa Pariisi–Nizza-ajo eli Paris-Nice 2015 (tai tuttavallisemmin ”course au soleil” eli aurinkoon ajo).

Kilpailua voi seurata myös suorana televisiolähetyksenä. Ja ihan mielellään seuraakin, sillä vaikka ei pyöräilystä ymmärtäisi muuta kuin polkemisen, näyttää televisio kauniita maisemia helikopterista käsin ja esittelee kylien ja kaupunkien kauneimmat nähtävyydet.

Ranskaa päivästä päivään: pyöräily – le cyclisme (lausutaan ”siklism”)