yleistä

Kulttuuripersoona Outi Nyytäjä on poissa

Huhtikuun lopulla kuului Suomesta surullisia uutisia: kirjailija, dramaturgi ja kipakka kulttuurivaikuttaja Outi Nyytäjä oli kuollut 81 vuoden iässä.

Hämmästyksekseni Nyytäjän kuolema ohitettiin suomalaismediassa muutamalla lauseella. Miksi näin? Ehkä siksi, että Outi Nyytäjä oli napakkasanainen ja ärhäkkä yhteiskuntakriitikko. Hänen viimeisin teoksensa käsitteli menestystä ja moraalia. Moraali – kas siinä aihe, johon nyky-Suomen oikealle kalleellaan (vai: kaatumaisillaan?) oleva media ei mielellään tartu. Entä kulttuuri sitten? Siitä kertoo paljon yllä olevan kuvakaappauksen luetuimpien uutisten otsikoiden aiheet ja kirjoitustyyli.

Outi Nyytäjä puolisoineen asui suurimman osan vuodesta Ranskan Bretagnessa, kunnes terveydentilan heikentyminen pakotti hänet jäämään kokonaan Suomeen. Nyytäjän iki-ihanat ja pirullisen purevat pakinat Ranskasta on koottu kahteen kirjaan: Maailman laidalta ja Heinäpaali roihuaa. Suosittelen lämpimästi.

Ja muuten toivotan Outi Nyytäjälle kevyitä multia, jään todella kaipaamaan hänen säkenöivää älyään ja tiedon määrää, joista minäkin sain aikoinaan luennoilla nauttia.

Lisäys 5.5. No onhan Hesari sentään julkaissut Outi Nyytäjästä erittäin hienon muistokirjoituksen. Hyvä. Silti tuntuu oudolta, että amerikkalaisten poptähtien kuolemista kirjoitetaan suomalaisviestimissä päivä- ja viikkokaupalla, mutta meille ja meidän kulttuurillemme tärkeät hahmot ohitetaan pääosin parilla lauseella. Ehkä se kertoo ajastamme, missä höpöhöpö on tärkeää ja kulttuuri ”daideellista”. Vaan ehkä siihenkin vielä tulee muutos? Toivon kovasti…

Ensimmäisenä vaalipäivänä

Ranskalaisilla on tänään vaikea valinta, kaikkiaan yhdestätoista presidenttikandidaatista kaksi valitaan toiselle kierrokselle – ellei sitten joku räjäytä pottia ja tule valituksi heti ensimmäisellä kerralla.

Vaalit ovat monella tapaa historialliset. Kahta pääehdokkaista epäillään julkisten rahojen väärinkäytöstä (Fillon, Le Pen). Yksi ehdokkaista, median suosikkipoika Macron, on entinen Rothschild-pankkiiri. Neljäs pääehdokas, Mélenchon, on karismaattinen ja sanavalmis, mutta vastustaa kapitalismia, pankkivaltaa ja tehotuotantoa. Jopa kaukana Suomessa iskee media varmuuden vuoksi takaisin, ja nostaa otsikoihin sanoja kuten katastrofi, kauhukatastrofi, epävarmat ajat, poliittinen sekasorto, jne. New Yorkissa (kas, kas) on pommiuhka konsulaatissa. Isis on jo iskenytkin, Venäjästä kukaan ei enää muista sanoa mitään.

On merkillepantavaa, että ainakin Suomessa Ranskan presidentinvaaleja katsotaan vain talouden ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Minne unohtuivat ihmiset? Vihaiset maanviljelijät? Hyvinvointivaltio? Luonto ja sen suojelu? Ei, nyt puhutaan rahasta. Ettei pankeille, rahantekijöille ja taloudelle vain kuinkaan kävisi.

Jännitys tiivistyy, paljon näyttää olevan pelissä.

Coucou !

seina

Kukkuu! Olen elossa, samoin blogini, vaikka välillä näytti jo ihan toiselta. Nyt tuntui kuitenkin olevan aika pyyhkiä pölyjä niskasta ja niksahdellen ja naksahdellen lähteä uudelleen käyntiin.

Mietin jo toista nimeäkin blogille, joka ei enää päivity joka päivä vaan tavanomaisen blogin mukaisesti silloin, kun kun blogituttaa. En kuitenkaan keksinyt mitään (nasevaa). Joten mennään tällä vielä toistaiseksi ja vaihdetaan, jos sille päälle ruvetaan. Blogin ulkoasua kuitenkin vähän muutin huvikseni (samoin bloggaajanimeä ja muita pikku yksityiskohtia). Tervetuloa takaisin!

Ranskaa päivästä päivään: kukkuu – coucou (lausutaan ”kukuu”)