Kirjoittaja: franskis

Kulttuuripersoona Outi Nyytäjä on poissa

Huhtikuun lopulla kuului Suomesta surullisia uutisia: kirjailija, dramaturgi ja kipakka kulttuurivaikuttaja Outi Nyytäjä oli kuollut 81 vuoden iässä.

Hämmästyksekseni Nyytäjän kuolema ohitettiin suomalaismediassa muutamalla lauseella. Miksi näin? Ehkä siksi, että Outi Nyytäjä oli napakkasanainen ja ärhäkkä yhteiskuntakriitikko. Hänen viimeisin teoksensa käsitteli menestystä ja moraalia. Moraali – kas siinä aihe, johon nyky-Suomen oikealle kalleellaan (vai: kaatumaisillaan?) oleva media ei mielellään tartu. Entä kulttuuri sitten? Siitä kertoo paljon yllä olevan kuvakaappauksen luetuimpien uutisten otsikoiden aiheet ja kirjoitustyyli.

Outi Nyytäjä puolisoineen asui suurimman osan vuodesta Ranskan Bretagnessa, kunnes terveydentilan heikentyminen pakotti hänet jäämään kokonaan Suomeen. Nyytäjän iki-ihanat ja pirullisen purevat pakinat Ranskasta on koottu kahteen kirjaan: Maailman laidalta ja Heinäpaali roihuaa. Suosittelen lämpimästi.

Ja muuten toivotan Outi Nyytäjälle kevyitä multia, jään todella kaipaamaan hänen säkenöivää älyään ja tiedon määrää, joista minäkin sain aikoinaan luennoilla nauttia.

Lisäys 5.5. No onhan Hesari sentään julkaissut Outi Nyytäjästä erittäin hienon muistokirjoituksen. Hyvä. Silti tuntuu oudolta, että amerikkalaisten poptähtien kuolemista kirjoitetaan suomalaisviestimissä päivä- ja viikkokaupalla, mutta meille ja meidän kulttuurillemme tärkeät hahmot ohitetaan pääosin parilla lauseella. Ehkä se kertoo ajastamme, missä höpöhöpö on tärkeää ja kulttuuri ”daideellista”. Vaan ehkä siihenkin vielä tulee muutos? Toivon kovasti…

Mainokset

Ensimmäisenä vaalipäivänä

Ranskalaisilla on tänään vaikea valinta, kaikkiaan yhdestätoista presidenttikandidaatista kaksi valitaan toiselle kierrokselle – ellei sitten joku räjäytä pottia ja tule valituksi heti ensimmäisellä kerralla.

Vaalit ovat monella tapaa historialliset. Kahta pääehdokkaista epäillään julkisten rahojen väärinkäytöstä (Fillon, Le Pen). Yksi ehdokkaista, median suosikkipoika Macron, on entinen Rothschild-pankkiiri. Neljäs pääehdokas, Mélenchon, on karismaattinen ja sanavalmis, mutta vastustaa kapitalismia, pankkivaltaa ja tehotuotantoa. Jopa kaukana Suomessa iskee media varmuuden vuoksi takaisin, ja nostaa otsikoihin sanoja kuten katastrofi, kauhukatastrofi, epävarmat ajat, poliittinen sekasorto, jne. New Yorkissa (kas, kas) on pommiuhka konsulaatissa. Isis on jo iskenytkin, Venäjästä kukaan ei enää muista sanoa mitään.

On merkillepantavaa, että ainakin Suomessa Ranskan presidentinvaaleja katsotaan vain talouden ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Minne unohtuivat ihmiset? Vihaiset maanviljelijät? Hyvinvointivaltio? Luonto ja sen suojelu? Ei, nyt puhutaan rahasta. Ettei pankeille, rahantekijöille ja taloudelle vain kuinkaan kävisi.

Jännitys tiivistyy, paljon näyttää olevan pelissä.

Oikeaa voita

Jos oikein haluaa herkutella, sivellään oikealle leivälle oikeaa voita. Unohdetaan muoviin pakatut ja muovilta maistuvat leiväksi kutsutut teollisuusvalmisteet ja supermarketin voit ja – luonnollisesti – margariinipaketit.

Oikeaa kunnon voita kannattaa käyttää myös silloin, kun haluaa paistaa pannulla kalakaupasta ostettua hyvää kalaa, esimerkiksi hietakampelaa (sole). Hyvää kalaa ei kannata pilata huonolla voilla.

Mistäkö sitä hyvää voita sitten saa? Juustokaupasta. Usein niitä myydään erikseen pakattuina tai sitten kauppias leikkaa voikimpaleesta sopivan kokoisen palan.

Ranskaa päivästä päivään: voi – le beurre (lausutaan ”bör” eli  /bœʀ/)

Ei plafondi vaan…

palovaroitin

Palovaroittimet tulivat pakollisiksi Ranskassa toissa vuoden alussa, mutta toki niitä on käytetty sitä ennekin. Kuten linnoissa. Eihän tuo valkoinen möhkäle nyt esteettinen tietenkään ole, mutta mieluummin se kuin liekit katossa…

Ranskaa päivästä päivään: sisäkatto – un plafond (lausutaan /plafɔ̃/)  (Niin, joku saattaa huomata, mistä on lainasana plafondi eli kattovalaisin saanut nimensä!)

Mitä taivaalla tapahtuu?

tarra

Suomessa on viime päivinä ihmetelty ilmakehässä havaittua mystistä radioaktiivista ainetta. Säteilyturvakeskus eli STUK on ihmeissään: ei sellaista pitäisi ilmakehässä olla. Syyksi epäillään kaukaa Euroopasta kantautuneita tuulia, jotka ovat johdatelleet radioaktiivista ainetta sikäläisistä ydinvoimaloista (mitä? eikös niiden pitänyt olla turvallisia ja saastuttamattomia ja vielä kaiken lisäksi halpoja?). Tai ehkä se tulee itäeurooppalaisesta lääketehtaasta. Vai onko pelottava Venäjä kenties tehnyt ydinkokeen? Nyt on sitten Yhdysvallat lähettänyt Britanniaan (yllätys…) lentokoneenkin salaista tehtävää varten.

Tuo noin niin… Vai pitäisikö sittenkin kääntää katseet taivaalle? Euroopassa taivas on nykyään lähes säännönmukaisesti raidoitettu, ristitetty tai maidonvalkea. Toki poikkeuspäiviäkin on, mutta tämä on tällä hetkellä todellisuutta. Ja sitä se on nykyään myös Suomessa. Muutos on tapahtunut nopeasti (ja heh, jotain tekemistä sillä on amerikkalaissotilaiden Suomeen saapumisen kanssa, sorry vaan) ja taivas on nykyään samanlainen sekasotku Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa. Ranskan taivaasta löytyy kuvia tästäkin blogista.

Katsokaa taivasta. Katsokaa vanhoja valokuvianne. Tutkikaa omin silmin miten nuo vanat vähitellen muuttuvat, millaisia erilaisia vanoja lentokoneet nykyään jättävät. Välillä ne ovat pitkiä, välillä lyhyitä, välillä ne katkeilevat. Katsotaa pilviä. Muistelkaa, mistä lähtien pilvistä on tullut kloorivalkaistuja ja karvaisia. Milloin pilvet lakkasivat liikkumasta, tai mistä lähtien ne liikkuivat sellaisenaan selkeinä vanoina?

Kyseenalaistakaa.

Ja katsokaa tämä italialainen dokkari. Se selittää paljon. Tekstitykset löytyvät sekä ranskaksi että englanniksi. Kuka tekisi ne suomeksi?

Päivän kuva on ranskalaisen kaupungin kadulta, näitä tarroja näkyy aina silloin tällöin. Vielä vähän, mutta toivottavasti yhä enemmän. Poliitikot? Oi he tietävät tasan tarkkaan mitä taivaalla tapahtuu.

Pieni lisäys vielä: natotrollit ja disinformaatikot, älkää suotta vaivautuko kommentoimaan, en julkaise niitä kuitenkaan.

Ranskaa päivästä päivään: regardez le ciel – katsokaa taivasta. Les chemtrails nous empoisonnent – kemikaalivanat myrkyttävät meidät.

Herra ja rouva Croque

lounas

Ei (tällä kertaa) ehkä se maittavin lounas, mutta siitä huolimatta kovin ranskalainen. Croque-madame (monsieurilla kun on hattu eli paistettu kananmuna leivän päällä) ja ranskiksia seuraksi. Ja punaviiniä. Brasseriessa. Ei aina tarvitse mitään sen kummempaa. Kun tunnelmakin on kiva, eikä hinta päätä huimaava.

Kerrotaan, että ensimmäisen kerran croque-monsieur tarjottiin pariisilaiskahvilassa vuonna 1910. Leivän nimestä kerrotaan puolestaan tarinaa, että baarimikko olisi läppänä heittänyt, että liha vaaleiden leipäviipaleiden välissä olisi ihmislihaa… No eipä tietenkään ole, vaan Pariisin kinkkua.

Ranskaa päivästä päivään: un croque-madame – lämmin juusto-kinkkuleipä, jonka päällä on paistettu muna (lausutaan ”krok-madam”)