ihmiset

Kulttuuripersoona Outi Nyytäjä on poissa

Huhtikuun lopulla kuului Suomesta surullisia uutisia: kirjailija, dramaturgi ja kipakka kulttuurivaikuttaja Outi Nyytäjä oli kuollut 81 vuoden iässä.

Hämmästyksekseni Nyytäjän kuolema ohitettiin suomalaismediassa muutamalla lauseella. Miksi näin? Ehkä siksi, että Outi Nyytäjä oli napakkasanainen ja ärhäkkä yhteiskuntakriitikko. Hänen viimeisin teoksensa käsitteli menestystä ja moraalia. Moraali – kas siinä aihe, johon nyky-Suomen oikealle kalleellaan (vai: kaatumaisillaan?) oleva media ei mielellään tartu. Entä kulttuuri sitten? Siitä kertoo paljon yllä olevan kuvakaappauksen luetuimpien uutisten otsikoiden aiheet ja kirjoitustyyli.

Outi Nyytäjä puolisoineen asui suurimman osan vuodesta Ranskan Bretagnessa, kunnes terveydentilan heikentyminen pakotti hänet jäämään kokonaan Suomeen. Nyytäjän iki-ihanat ja pirullisen purevat pakinat Ranskasta on koottu kahteen kirjaan: Maailman laidalta ja Heinäpaali roihuaa. Suosittelen lämpimästi.

Ja muuten toivotan Outi Nyytäjälle kevyitä multia, jään todella kaipaamaan hänen säkenöivää älyään ja tiedon määrää, joista minäkin sain aikoinaan luennoilla nauttia.

Lisäys 5.5. No onhan Hesari sentään julkaissut Outi Nyytäjästä erittäin hienon muistokirjoituksen. Hyvä. Silti tuntuu oudolta, että amerikkalaisten poptähtien kuolemista kirjoitetaan suomalaisviestimissä päivä- ja viikkokaupalla, mutta meille ja meidän kulttuurillemme tärkeät hahmot ohitetaan pääosin parilla lauseella. Ehkä se kertoo ajastamme, missä höpöhöpö on tärkeää ja kulttuuri ”daideellista”. Vaan ehkä siihenkin vielä tulee muutos? Toivon kovasti…

Mainokset

Taubira ja muita mielenosoituksia

Ranskassa eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja. Tänään esimerkiksi oikeusministeri Christiane Taubira erosi virastaan, maanviljelijät pysäyttivät liikenteen eri puolilla maata (ei liity Taubiraan, sattuipa vaan samalle päivälle) ja taksikuskitkin ovat lakkoilleet näyttävästi. Lisäksi työttömyys on kääntynyt jälleen komeaan nousuun, kun 250 jää työttömäksi joka päivä. Hyvät uutiset: se on vähemmän kuin vuonna 2012!

Miksikö Taubira sitten erosi? Siksi, että hän päätti olla uskollinen itselleen ja arvoilleen. Joskus on yksinkertaisesti astuttava syrjään, jos muuten joutuisi tekemään oman mielensä vastaisia kompromisseja. Jokseenkin harvinaista, tällainen suoraselkäisyys, etenkin kun kyse on politiikasta. Ja aika tyylikkäästi Taubira lähtikin, nimittäin polkupyörällä!

Ranskaa päivästä päivään: erimielisyys – un désaccord (lausutaan [dezakɔʀ])

Edmonde Charles-Roux’n muistolle

Niin kai se on, että vuosi alkaa aina useilla kuolemilla. Jälleen pieni kunnianosoitus, un hommage, ja jälleen pari päivää myöhässä.

Toissapäivänä tämän maailman jätti nimittäin toimittaja-kirjailija Edmonde Charles-Roux, varsin kunnioitettavassa 95-vuoden iässä. Hänen vuonna 1966 ilmestynyt teoksensa Oublier Palerme palkittiin arvostetulla Goncourt-palkinnolla; suomeksi se on ilmestynyt nimellä Unohtakaa Palermo. Myöhemmin hänestä tuli Goncourt-palkintolautakunnan jäsen ja lopulta sen presidentti.

Mme Charles-Roux tuli tunnetuksi myös Ellen ja Voguen toimittajana – ja siitä, että hän jätti Voguen koska olisi halunnut mustan naisen lehden kanteen, tuloksetta. Hän jatkoi kuitenkin muodin parissa myös myöhemmin, ja kirjoitti mm. Coco Chanelin elämäkerran.

Ranskaa päivästä päivään: kirjailijatar – une romancière (lausutaan /ʁɔ.mɑ̃.sjɛʁ/)

Kunnianosoitus Michel Tournierille

Tämä ei nyt ole edes eilisen uutisia, vaan toissapäivän, mutta olkoon. Kunnianosoitus siis kirjailija Michel Tournierille, joka poistui keskuudestamme 91-vuoden iässä.

Yllä olevassa videossa Michel Tournier kertoo suhteestaan eläimiin: koska hän joutuu matkustamaan paljon, ei hänellä ole mahdollisuutta hankkia kissoja tai koiria – sillä mitäs niille silloin tehtäisiin kun on itse poissa – mutta sen sijaan hän katselee ja tarkkailee naapuruston eläimiä. Aika hieno ajatus! Eihän kaikkea tarvitse itse omistaa, eläimet ovat läsnä joka tapauksessa, jo heti ikkunan toisella puolella.

Keveitä multia hienolle kirjailijalle.

Ranskaa päivästä päivään: un hommage (lausutaan  /ɔmaʒ/) – kunnianosoitus

Michel Delpechin muistolle

Kuninkaantorttuja syötiin monessa ranskalaiskodissa eilen hiukan haikeissa tunnelmissa. Samana päivänä kun oli kerrottu 60- ja 70-lukujen rakastetun popparin, Michel Delpechin kuolemasta. Uutiset alkoivat suruviestillä, ihmiset lauloivat Depelchin suosituimpia lauluja ja muistelivat menneitä. Delpech’hän oli vielä suhteellisen nuori mies, 69-vuotias, mutta kurkkusyöpä koitui lopulta hänen kohtalokseen.

Tässä siis pieni näyte ranskalaisesta flirtistä rauhan ja rakkauden vuosilta. Minihameet ovat superminejä, mutta muuten tunnelma on aika ihanan viaton! Jos yllä oleva laulu ei ole tuttu, tämä sen sijaan saattaa olla, tulee aina välillä radiosta.

Ranskaa päivästä päivään: flirtti – un flirt (lausutaan ”flört”, kuuntele täällä)

Mitä alennusmyynti maksaa?

soldesKesä tietää alennusmyyntejä, ja on siis aika hyvien ja halpojen ostosten. Vai onko? Ovatko kaikki myyntiartikkelit oikeasti ihan vaan poistomyyntiä uusien edeltä vai vartavasten alennusmyyntiin valmistettu? Mikä on alennusmyyntivaatteen todellinen hinta – ja kenelle? Entä tiesitkö, että miehet käyttävät enemmän rahaa alennusmyynteihin kuin naiset? Eivät ehkä vaatteisiin, mutta tekniikkaan ja urheiluvälineisiin kyllä.

Muun muassa tähän kysymykseen vastaa ranskalainen Soldes – Tout doit disparaître* -dokkari, jonka voi katsoa täällä.

*Alennusmyynti – kaiken on kadottava

Ranskaa päivästä päivään: dokumenttielokuva – une documentaire (lausutaan ”dokumanter” eli /dɔkymɑ̃tɛʀ/)