200 vuotta Waterloosta

napoleonWaterloon taistelun 200-vuotisjuhla näyttää jäävän huomattavan vähemmälle huomiolle kuin esimerkiksi eräs 70 vuotta sitten tapahtunut maihinnousu. Napoleon eli ranskalaisemmin Bonaparte on joka tapauksessa ranskalaisten silmissä edelleen sankari, jota verrataan jopa Julius Caesariin. Ja saihan mies paljon aikaan. Muutakin kuin (maiden) valloituksia.

Eikä sitäkään voi kieltää, etteikö hänen elämäntarinansa olisi vähintäänkin kiehtova. Aika harvasta korsikalaisesta sotilaasta tulee Ranskan keisari, joka karkotetaan lähisaarelle, mistä hän karkaa ja palaa jalkapatikassa takaisin keisariksi, kunnes sitten häviää taistelun Waterloossa ja karkotetaan kauemmas kuin missä pippuri kasvaa.

Oli kuinka oli, Napoleon siis kärsi katastrofaalisen tappion Waterloossa Belgiassa 18. kesäkuuta 1815. Brittannialainen herttua Wellington voitti. Vaan kukapa enää muistaa Wellingtonia? Oliko se sittenkin niin, kuten myöhemmin on esitetty, että Wellington voitti taistelun, mutta Napoleon sodan…

Onpa muuten hauska huomata sellainenkin pieni juttu, että (kuten kuvasta huomaa) Napoléonin kutsuminen Napoléoniksi ei aiheuta kenellekään harmaita hiuksia tai herneitä nenään. Mutta annas olla, jos puhutaan nykyisistä poliitikkonaisista tai -miehistäkään etunimillä, siitä seuraa vähintäänkin haloo. Entäpä, jos etunimellä kutsumisen ottaisikin kunnianosoituksena? Napoleon, Najat ja Germaine!

Ranskaa päivästä päivään: Napoleon Bonaparte – Napoléon Bonaparte (lausutaan ”napoleon bonapart”, kuuntele täällä)

Advertisements

2 comments

  1. Napoleonin saavutuksia voi arvioida sotapäällikkönä ja keisarina, mutta myös siviilihallinnon modernisoijana. Hänen muistonsa on edelleen varsin elävä Reinin vasemmanpuoleisissa (länsipuoleisissa ) provinsseissa (nykyisissä lounaissaksalaisissa osavaltioissa) Code Napoleon / Code civil lakikokoelman ja karnevaaliperintetten takia. Code Civil oli voimassa vuoteen 1900 asti kunnes koko Saksan keisarikunnassa tuli voimaan yhtenäinen siviililakikokoelma. Helpoimmin sen huomaa siitä, että Saksassa väestörkisteriä kuolleista, syntyneistä ja asuinkuntaa muuttaneista, avioliiton solmineista ja eronneista pitävät erityiset Napoleonin aikana perustetut Standesamt ´it (mitä ei voi kääntää suomeksi). Seurakunnat eivät pidä rekisteriä muista kuin omien jäseniensä nimistä. Ensin solmitaan siviiliavioliitto ja sitten kirkollinen. Lounais-Saksaan syntyikin sitten okkupaation seurauksena 1800-luvun puolivälissä varsinainen vallankumousliike, mitä Preussin keisarikaan ei saanut sotilasvoimin ja rangaistuksin kukistetutksi. Toisaalta taas myös Reinin varren elävät karnevaaliperinteet ( esim. Köln, Koblenz, Mainz) muistuttavat kansan karsastavasta suhtautumisesta Napoleonin sotilaalliseen hallintoon. Esim. narrit järjestävät kulkueita, pitävät puheita ja irvivät poliitikkoja, napoleonin aikaisiin mukaeltuihin univormuihin pukeutuneet tanssijat esittävät marssin tahtiin ”kaartin tansseja” jne. Narreilla oli lupa puhua suunsa puhtaaksi ilman rangaistuksia. Suomalaisena olen tietenkin erinäisistä syistä hapan Napoleonille, mutta se on eri juttu.

    1. Mielenkiintoista! Napoleon on kyllä kieltämättä ollut ehtiväinen, monella saralla. Joskus on mennyt hyvään suuntaan, joskus huonoon. Se, mitä Suomelle kävi, on kinkkisempi juttu. Toisaalta ehkä juuri siinä sodassa iti itsenäistymisen siemen. Ruotsin alta olisi voinut olla vaikeampi irrottautua… Vaan kuka tietää. Historia ja tulevaisuus ovat yhtä lailla mielenkiintoisia, ja välillä sattumallakin (tai kohtalolla, kuinka vain) on näppinsä pelissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s