Ensimmäisen maailmansodan loppu

ma111114senes

Toulon, Provence

Tämä herra on toulonilainen meriupseeri ja amiraali Victor Sénès, joka kuoli ensimmäisen maailmansodan alussa taistelussa Välimerellä, kun Itävalta-Unkarin sukellusvene torpedoi hänen Léon Gambetta -panssariristeilijänsä. Edustakoon herra Sénès tänään, 1. maailmansodan aselevon päivänä, kyseisessä sodassa kuolleita. Yhteensä heitä oli noin 37 miljoonaa, siviilit ja sotilaat mukaanlukien.

Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aselevon päivä on yleinen pyhäpäivä. Koko kuluneen viikon ajan (ja muutenkin, vietetäänhän tänä vuonna ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlaa, jos niin voi sanoa) televisiosta on tullut aiheeseen liittyviä dokkareita ja ohjelmia.

Meillä Suomessa 1. maailmansota on aika kaukaisen oloinen juttu, mutta täällä, missä taisteluita käytiin ja ihmisiä todella kuoli, se on edelleen iso asia. Ranskassa ei myöskään kaihdeta näyttää sodan rumaa puolta. Viime kuukausien aikana on tullut nähtyä mitä karmeammalla tavalla loukkaantuneita sotilaita: keneltä puuttuu leuka, keneltä nenä, kenellä kasvot ovat muuten vaan ruhjoutuneet. Aseet olivat uudet, eikä kukaan tiennyt, miten niiden aiheuttamia vammoja hoidetaan. Eivätkä vammat olleet vain fyysisiä, vaan myös psyykkisiä. Jos nykyään puhutaan traumaperäisestä stressihäiriöstä, niin vaikea on kuvitella yhtä pahoja häiriöitä, kuin mitä psyykkisesti sairastuneet sotilaat tuolloin kokivat. He eivät pysyneet jaloillaan, heidän selkänsä oli käyrä, he tärisivät kauttaaltaan ja he kavahtivat sotilaslakkia kuin pirua. Ja ne ovat vain niitä ulkoisesti näkyviä oireita.

Näitä kaikkia katsellessa ja kuunnellessa tulee miettineeksi, onko sittenkään hyvä, että meillä Suomessa katsojia suojellaan järkyttäviltä kuvilta viimeiseen asti. Eikö se ole itselleen valehtelua? Eikö se vain anna mahdollisuuden seuraavaan sotaan, kun edellistäkään ei uskalleta katsoa silmästä silmään?

No, pitemmittä puheitta, ensimmäisen maailmansodan satavuotisjuhlan vuoksi Ranskassa on julkistettu erikoisnettisivutkin, joilta löytyy runsaasti tietoa sitä etsiville. (En kyllä katsonut, oliko siellä sitä rumaa puolta, vaiko vain urhoollisten sotilaitten ylistystä…)

Ranskaa päivästä päivään: sota – la guerre (lausutaan ”ger” eli  /gɛʀ/)

Advertisements

2 comments

  1. On helpompi sulkea silmät kuin katsoa rumaa totuutta, olipa se sitten nykyisyyttä tai menneisyyttä. Olen kanssasi samaa mieltä, että olisi hyvä nähdä ja ymmärtää (menneiden) sotien julmuus, jotta emme antaisi historian toistaa itseään.

    1. Näinhän se on. Ihmisen muistin lyhyys ja keveys jaksaa aina hämmästyttää… Ikävä kyllä.

      Toki sotaa ihannoidaan Ranskassakin, etenkin iltauutisissa ja näissä kaiken maailman seremonioissa. Illalla myöhään tulevat ne ohjelmat, joissa katsotaan asioita toiselta kantilta. Mutta onneksi edes silloin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s