D-Day seiskyt vee

ma060614ddayTänään koko länsimainen maailma seuraa kummallista näytelmää, jossa juhlitaan liittoutuneiden Normandian maihinnousun 70. vuosipäivää. Paikalla ovat kaikki toiseen maailmansotaan osallistuneiden valtioiden päämiehet voittajista häviäjiin – tai ainakin suuri osa heistä, vaikka vain pääjehut pääsevät otsikoihin.

Mutta mitä tällä juhlalla lopulta oikein juhlitaan? Toisen maailmansodan loppumista? Ei, se tapahtui paljon myöhemmin. Natsi-Saksan kukistamista? Ei, ei oikein sitäkään, ja Neuvostoliitolla taisi olla siinä aika iso rooli. Rauhaa? Ei, ei. Eipä ole sitä sanaa näissä tunnelmissa kauheasti toisteltu. Lopulta vaikuttaa – kaiken tämän ympärillä vellovan D-Day-hössötyksen keskellä – että tässä juhlitaan yhtä historiallista sotaoperaatiota. Joka tarkoitti yhden aikakauden loppua ja toisen alkua.

Mielenkiintoisempaa kuin se, miten angloamerikkalaiset nousivat 70 vuotta sitten maihin Normandian rannikolla on kuitenkin se, miten entisistä vihollisista on tullut ystäviä. Siis Ranskasta ja Saksasta. Toki sen eteen on tehty myös paljon töitä. On opetettu lapsille ja nuorille ja aikuisille, erilaisten hankkeiden kautta, että naapuri voi olla ystävä. Eilen kerrottiin, että 82% ranskalaisista pitää saksalaisia tärkeimpänä mahdollisena liittolaisena, paljon tärkeämpinä kuin amerikkalaisia ja brittejä. Melkoisen mielenkiintoista.

Ranskaa päivästä päivään: maihinnousu, D-Day – le débarquement (lausutaan ”debarköman” eli  [debarkəmɑ̃])

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s