Bretagne
Siellä on niiden koti, ulkoilmassa ojanpientareella. Miten sieviä ne ovatkaan! (Eikä se ojanpohjakaan yleensä tielle asti näy…)
Ranskaa päivästä päivään: kevätesikko – la primevère (lausutaan ”primver” eli [primvεr])
(Kuten kukkien kohdalla usein käy, myös kevätesikolla on monta alueellista nimeä, kuten la Brérelle, le Coqueluchon, le Coucou, l’Herbe à la paralysie, l’Herbe de saint Paul, la Primerolle, la Primevère de printemps sekä la Printanière, joskus myös la Primevère vraie.)
Mainokset
Täällä pohjoisemmassahan esikoita saa vain ruukuissa. Ruukkuesiklista en niinkään pidä, mutta luonnossa ne on ihania, kevään ensikukkia!
Nämä luonnon pienet esikot miellyttävät minunkin silmääni enemmän kuin niiden jalostetut serkut. Niissä on sellaista iloista keväistä hentoutta ja kainoutta! Mietin, näytänkö lähikuvan vai maisemakuvan, mutta kallistuin jälkimmäiseen, kun ne tosiaan värjäävät noita ojanpientareita.
Esikot näyttävät viihtyvät lauhassa ilmastossa: pohjoisessa ne eivät viihdy, mutta eivät myöskään kovin etelässä. Jänniä!